perjantai 8. lokakuuta 2010

Josko se aurinkokin paistais jo risukasaankin

5.10.2010 klo 19.00

Hervey Bayn tosi pitkä laituri

Lähdettiin Harvey baysta tänään yheksän aikaan, koska frasier islandin matkat oli niin kalliita niin päätettiin ainakin näin aluksi jättää se välistä. Seuraavaksi suunnattiin Bundabergiin, jossa aikeena oli etsiä töitä. Ajettiin joku 50km ja meidän auto lakkas toimimasta. Ihmeteltiin mikä sille tuli kun bensatankki näytti melkein täyttä ja se oli just korjattuki. Pysäytettiin yks mies, joka vei meidät bensa-asemalle. Sieltä meille soitettiin korjaaja RACQ:sta joka testaili kaikkea eikä meinannu millää keksiä mikä autossa olis vikana. Sitten se kuitenki ajatteli vielä varuiksi yrittää lisätä bensaa tankkiin ja hokkuspokkus se toimi! :D Meidän bensatankin mittari oli menny jostain kumman syystä rikki eikä me oltu tajuttu sitä. No tästä noloina ja 155$ köyhempänä jatkettiin matkaa kohti määränpäätä.
Jumps.

6.10 klo 14 ja jotain

Tulin töistä takasi hostellille, harmittaa jopa et oli niin lyhyt päivä, ku olin henkisesti valmistautunut oleen sielä kuuteen asti. Miia ei ole vielä tullut takasin enkä tiedä millasta työtä se tekee. Mun työni oli kirsikkatomaattien parissa. Ensin laitoin varmaan n. 8000 kirsikkatomaattirasiaa hihnalle. Hiukan hävetti kun aluksi möhlin ja rasiat vaan rikkuili ja pisti koko vehkeen sekasin. Onneks en päivän aikana ollut ainut joka teki niin. Pääsin kuitenki hommaan kiinni ja koska liukuhihnatyö on tosi tylsää niin tosiaan laskin suurimman osan rasioista, jotka pistin eteenpäin! Meillä oli kolmen tunnin välein tauko ja kuuden tunnin rasioiden nakkelun jälkeen halusin koittaa jotain muuta. Nousin ylös tarkastamaan tomaattien laatua ja heittämään huonoja pois. Melkein kaikki muut mun kanssa sielä oli saksalaisia ja yks virolainenkin tyttö oli eksynyt mukaan. Mun tomaattien nakkelu oli tosi paljo vähäsempää ku saksalaisen Emman, joka tuntu heittävän joka toisen tomaatin pois. Teki tosi paljon mieli syödä muutama tomaatti, mutta en uskaltanut kun pomojen haukan silmät vahti meitä koko ajan. Ne ajeli pikkusella trukilla ympäri hallia nostellen tomaattilaatikoita. Vähän erilaista kun meidän koko päivän seisomatyö.

Oon kuitenkin tosi tyytyväinen et tultiin tänne (toivon et Miia on samaa mieltä) palkkaa työstä saa n. 18$/tunti ja kun siitä vähentää verot niin saadaan luultavasti n. 15$/tunti. laskeskelin, että jos mun päivät on samanlaisia kun tänään niin sopivan rahasumman saamiseksi 6 päivää viikossa töitä tehden meidän täytyis pysyä täällä n. 5 viikkoa, mikä kuulostaa aika hyvälle. Tietenkin jos jaksais niin vois pysyä kuusikin niin ei tarvis välttämättä tehdä enää ollenkaan töitä loppuajasta Australiassa. Saa nähdä mitä tapahtuu. Vähintään täytyy kyl silti olla 4 viikkoo (pakotan itseni ja Miian siihen).

Porkkanan rouskutusta ja aamulenkille lähtöä

klo n.18.30

Miian työpäivä oli paljon pidempi ku mun. Se tuli takasin n.17.45 yltä päältä paskasena. Sen työ on kävellä pitkin peltoo katkoen vaijeria. Koko päivä suoras auringonpaahtees ja mukanaki oli vaan 2 litraa vettä, lisäksi sen kädet on rakoilla. Täytyy pian mennä kauppaan ostaan miialle isompi vesipullo, ettei se huomenna näänny sinne pellolle. Palkka Miian töis on suunnilleen sama kun mulla ja oonki kateellinen et sillä on pidempiä päiviä aina (vaikka työ onki raskaampaa). Mä lähden täältä edelleen köyhänä ja Miia tosi rikkaana! :D Tänään mun hortoillessa hostellilla tapahtu jännä juttu kun törmäsin Pauliinaan, jonka blogia oon lukenu aika kauan. Aika kulu paljon kivemmin ku oli joku kenenkä kanssa jutella kaikesta ja vertailla kokemuksia. Täytyis kuitenkin alkaa panostaa myös tohon englannin puhumiseen ku tuntuu et nyt puhun täällä vaan suomea.

Hervey Bayn rantavahti

8.10 klo 17.00

Eilen oli niin kiireinen työpäivä etten ehtinytkään nettiin. Miia oli tullu hostellille samoihin aikoihin ku edellisenäki päivänä, mutta mä saavuin vasta 21.00. Tällä kertaa hommat ei pyöriny pelkästään kirsikkatomaattienparissa vaan laatikotettiin ilta kesäkurpitsoja. Luulin jo näkeväni painajaista ku kurpitsoja vilisi mun silmissä eikä siitä tuntunu tulevan loppua ollenkaa. Kun meille sanottiin ettei enää kauaa niin silti meni vielä varmaan kaks tuntia, kun neki kurpitsat pistettiin tulemaan kakkoslaatuun, jotka me oltiin laitettu huonojen koppiin. Onneks eilisestä selvittiin ja toivon et tulevaisuudeski olis vielä samanlaisia päiviä, täytyy vaan ottaa enemmän evästä mukaan.

Tänään Miia ja mä saatiin olla vapaalla, oltiin kuitenki koko ajan puhelimen ääressä, jos meitä sittekki tarvittais töihin. Ajateltiin nukkua oikein myöhään ja kello tais olla joku kaheksan aamulla ku herättiin! Ollaan katteltu leffaa ja käytiin tsekkaas yks ostoskeskus (ilman rahaa se on tosi kivaa). Shellin netti tuntuu toimivan tosi hyvin, eikä tää oo kaukana hostellistakaan, joten taidetaan jättää se Vodafone tuonnemmaksi. Nyt vielä huomiseksi töihin ruokaa tekemään ja seittemän kaheksan aikaan nukkumaan!

 Kaikki kummasteli tota fisua laiturilla, se päästettiin kuitenki takasin mereen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti