Kello on jo aika paljon eikä olla menossa vielä nukkumaan! Miia on ollut pari päivää vapaalla ja mäkin olin tänään stand by -listalla, kun täällä on ollu pari viimestä päivää sateista niin ei ole oikeen töitä. Huomenna ollaan kuitenki molemmat menossa töihin, mikä on tosi jees. Ollaan oltu Bundabergissä nyt viikko ja se on tuntunu menevän tosi nopeesti. Päivät menee ohitte töissä eikä tehdä mitään muutenkaan. Ajateltiin vähän, että kun lopetetaan työt täällä niin vois silti pysyä hostellissa pari päivää vaan hengaillen. Jos seuraavatkin viikot menee yhtä nopeesti niin voidaan ihan hyvin viettää täällä vielä yli 5 viikkoakin. Ajateltiin lopettaa työt sitten perjantaina, kun se on Miian palkkapäivä. Mä saan ensimmäisen palkkani huomenna! Ei olla maksettu seuraavasta viikosta hostellia ja mun täytyy aamulla kävellä pankkiautomaatille katsoon paljo sitä tiliä on tullu ja nostaan rahaa, koska täällä ei voi maksaa ku käteisellä.
Lähettiin tänä aamuna ajeleen jotain rantaa etsien. Lähin biitsi olis ollu 11km päässä, mutta päätettiin lähtee eri paikkaan 14km päähän katteleen millasta olis. Ei löydetty yhtään uimarannan tapastakaan ja palattiin hostellille. Käveltiin kaupungilla ja mä ostin uudet työkengät kun kimaltavissa tennareissa tomaattien ja kesäkurpitsojen pakkaaminen alko tuntuun vähä nololta, ku kaikki katto mun kenkiä ja pyöritteli silmiään! Käveleskeltiin sitten kaupungin reunaa pitkin takaspäin ja käytiin lasten leikkipuistossa. Sielä oli ihana kahdenhengen riippumatto, jossa loikoiltiin hetki. Onneks tänään ei ollu sateinen keli, et saatiin vähä lenkkeilläkki pitkästä aikaa! Leikkipuistossa oli myös pyöräilyrata, jota mä en uskaltais ikinä ajaa läpi ja pyörätuoli-ihmisten keinu.
Miia sai mut ylipuhuttua jatkaan kävelyä jotain polkua pitkin ja se oliki ihan kiva, koska kävelyreitti seuras joen viertä (mikä näytti ihan siltä, että sielä olis krokotiilejä) ja sielä oli tosi nättejä maisemia. Täytyy mennä sinne joku päivä tutkimaan paikkaa vähä paremmin. Kattottiin hostellille tultua leffa Big Fish, joka oli aika paska ja syötiin Miian eilen tekemää ruokaa, joka oli tosi hyvää! Ollaan nyt parina päivänä tehty ihan mahtihyviä ruokia ja musta tuntuu et jos jatketaan tähän malliin nii meistä tulee kunnon kotiäitejä vielä! Laitetaan tosiaan aina ruokaa isompi satsi kerralla, et voidaan sitten ottaa sitä töihinkin mukaan, joten huomenna töissä meillä on samaa ruokaa kun tänään syötiin.
Miia vertailee omaa rusketustaan/palamistaan. Sen raukan alaselkä, yläselkä ja olkapäätkin on palanut töissä ja kävellessä. Mulla palo aikasemmin vaan reisi (jossa on pigmenttihäiriö). Kuitenkaan mitkään kohdat, mitä meillä on palanu ei oo oikeen ruskettunu, mikä on outoa. Mähän en töissä edes pala ku oon sisällä kaikki päivät. Ja jos joku vielä joskus sanoo ettei Miiasta ole fyysiseen työhön niin se valehtelee ja rankasti, koska toi tyttö paiskii töitä ku hullu, kädet ihan rakoilla ja paisuneina eikä se ees oikeen valita. Se on supertyöntekijä! (voin toimia suosittelijana tuleville työnantajille) Tää ehkä riittää Miian hehkutuksesta nyt hetkeksi. Tajuttiin tänään kuitenki, että meillä on tosi paljon yhteisiä pikku juttuja, joita ei olla koskaan tajuttu. Mm. ei kummatkaan tykätä oreganosta, mutta tykätään oliiveista ja sienistä! Ei meistä samanlaisia silti saisi edes tekemälläkään, mutta kun tullaan takas Suomeen (yhdessä tai erikseen) niin tiedetään toisistamme varmaan ihan kaikki.
-Alisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti