maanantai 2. toukokuuta 2011

Viimeistä viedään

Nyt on jo kotiuduttu, mutta vielä on paljon kerrottavaa meidän loppumatkastakin.

Kirkkaus alko saapumaan taivaalle Abu Dhabin lähestyessä

Vietin lauantain Abu Dhabissa Marina ostoskeskuksessa kierrellen ja löysinkin aivan ihania kahden sormen sormuksia. Kauheesti en uskaltanut mitään ostella sen rinkan painon takia. Päivä meni enimmäkseen Miian saapumista odotellessa ja tein sille pääsiäismunajahdinkin meidän huoneeseen. Miia saapu vasta 12 jälkeen ja me juteltiin tosi myöhälle yöhön ja Miiakin tykkäs Sweetheart kaulakorustaan, jonka olin karkin lisäksi piilottanut sen munaan.


Meidän hotellihuone Centro hotellissa Abu Dhabin Yas islandilla

Seuraavana aamuna herättiin aikasin ja mentiin uima-altaalle ottaan arskaa, oli kerrankin aivan täydellinen auringonottopäivä (ei siis liian kuuma) ja viihdyttiin altaalla yhteen saakka. Siitä otettiin taksi Abu Dhabin keskustaan ja kummasteltiin maisemaa joka horisontissa ei muutukkaan siniseen taivaaseen vaan ensin näkyy ruskeeta pölykerrosta ja vasta oikeestaan pään päällä taivas muuttuu sinisemmäksi. Päädyttiin sitten Marina ostoskeskukseen taas ja taksikuski yritti huijata meiltä liikaa rahaa, kun mittari raksutti koko ajan kun sen täyty käydä matkalla tankkaamassa. Eihän se ollut kun alle euron summista kyse, mutta en suostunut maksamaan koko summaa, kun aikasemmin sanoin sille, että tankkauksen ajasta se ei saa laskuttaa meiltä extraa.


Hotellin uima-allasalue oli aivan ihana

Viihdyttiin ostoskeskuksessa melkein kymmeneen asti ja naurettiin mahamme kipeiksi yhdessä korukaupassa jossa oli ystävyys rannekoruja, kaulakoruja ja sormuksia. Yhdessä kaulakorussa oli hampurilainen, ranskikset ja juoma, Best friends forever! Ostettiinkin itsellemme ja Ninnille cupcake, sunday ja donitsi -käsikorut ja paljon paljon muuta. Ostettiin molemmat myös kengät, jotka olikin sielä aivan todella halpoja. Loppuilta kuluikin sitten pakkaamisen merkeissä.

Maisemaa marina mallilta, mun kameran kuvat on kaikki tota tasoo kun on niin kirkasta.

Herättiin aamulla kahdeksan jälkeen ja jo puoli 10 oltiin ottamassa aurinkoa. Päivä oli todella kuuma eikä sielä olis pystynyt ottamaankaan aurinkoa kauempaa kun puoli 11 meidän täyty lähtee huoneeseen suihkuun ja kerään loputkin kamat. Miia makso taksista hostellille tullessa alle 20 dirhamia ja taksi lentokentällekkin maksoi 16 dirhamia, joten mun ensimmäinen 55 dirhamin bussimatka oli aivan ylihinnoteltu. Kannattaisi siis olla vielä hieman tarkempi mihin sitä rahaansa antaa.
 Miia lähdössä Abu Dhabista, kaameesti vaatetta päällä meillä molemmilla koneessa.

Lennot olivat taas pitkiä ja tällä kerralla istuttiin Miian kanssa keskipaikoilla, joten ei pystytty edes katselemaan pilvenreunoja. Leffoja tuli katsottua paljon ja stuerttikin onnistu flirttailemaan meille, joka vähän piristi matkantekoa. Frankfurtissa alko tuleen kauheesti suomalaisia vastaan ja meinattiin jo vaihtaa lentomme suoraan Dubliniin, koska kotiin paluu tuntu huomattavasti pelottavammalta kun jonku uuden paikan tutkiminen. Rohkeesti kuitenkin hypättiin Finnairin koneeseen, jossa lentoemotkin jo puhu suomea. Mä aloin heti nauraan koneessa kun lentoemäntä sanoi mulle "Hei!" ja mä vastasin mukavasti "Hi!". Koneessa hoettiin Miian kanssa suomenkielisiä perus sanoja, kuten kiitos, anteeksi ja ole hyvä, että osattaisiin automaattisesti puhua suomea, mutta eihän se silti toimi vaan anteeksi on edelleen ärrävikainen sori.

Miia sai uuden puhelimen Jaksulta ja kova numeroiden siirtely, aika tarkkaa puuhaa ilmeisesti.

Lentokentällä onnistuttiin ottamaan itsellemme rikkinäiset kärryt, jotka tyssäili koko ajan. No niiden kanssa kuitenkin selvittiin ja meitä oli vastassa Topi ja Jemina Tervetuloa kotiin Froggyfroggy kyltin kanssa. <3 Oli aivan ihanaa nähdä heti mun ystäviä! Ne heitti meidät mun vanhempien luokse Iittalaan, jossa meitä odotti perunamuusia ja kanakastiketta kera ihanan salaatin. Äidin ruuat on parhaita! <3 ja mä pääsin nauttimaan heti saunan lämmöstäkin vadelmasiiderin kera, mutta savustin tietenkin itseni heti ulos saunasta, kun en muistanut enää miten paljo sitä löylyä voi heittää.

Minä veljen lasten kanssa isomummulan pihalla.

Oon alkanut huomaamaan kaupungilla todella paljon englantia puhuvia ihmisiä ja täällä mä vahtaan niitä niinkun mikäkin ääliö, aivan samalla tavalla miten Australiassa vahtasin kaikkia suomea puhuvia. Heti alotin myös työelämäni Leimuskassa ja palasin arkeen, mikä muuttui juhlaksi vappua juhliessa tärkeimpien kavereiden kanssa. Kihniön luonnonkauneuttakin kävin kurkkaamassa heti perjantaina ja aloin melkein itkemään nähtyäni peltomaisemaa ja joutsenia. Kummallista kyllä kaikki on pysynyt suunnilleen ennallaan täällä, vaikkakin oikeestaan kaikki Tampereen baarit on muuttaneet muotoaan.

Äiti pääsi myös vapputunnelmiin kun koitettiin vääntää hienoja vappupalloja.

On se koti vaan ihana paikka. Ensi viikolla pääsen muuttamaan omilleni ja elämä normalisoituu entisestään. Tässä sitä suunnitellaan sitten jo seuraavaa ulkomaanreissua Dubliniin moikkaamaan Ninniä ja mahdollisesti myös syksyllä Ranskaan moikkaamaan Joshin äitiä Yvetteä. Matkustusinto ei siis laannu vaikka tällä hetkellä ei ole vielä lentolippuja kourassa.

Meidän mökin laiturilta. Tästä tuli sellanen olo, että ihanaa oikeesti olla Suomessa, rakastan tota maisemaa!

Tähän loppuu tän blogin tekstit. Kiitos ja Anteeksi!

Rakkaudella: Alisa