Shellin netti on virallisesti kuollut

31.10 klo 16.22

Maailmanvallottaja

Olin jo ehtinyt meneen tolloin torstaina nukkumaan ku Pauliina tuli herättään ja kerto, että meenki vasta yhdeltä päivällä töihin. Ihan hyvä uutinen sinänsä. Koitin saada unta vielä sen jälkeen ja nukahdinki hetkeksi, mutta sitten alko ärsyttään tosi paljon se, että täällä pieniä luumutomaatteja sanotaan grape tomatoiksi. En tajua miksei ne oo sitte rypäletomaatteja suomeksi tai plum tomatoja! Toinen virhe on myös, että verkkomeloni on täällä rockmelon (ainakin Miian tietämyksen mukaan). Tänään aijon maistaakkin sellasta. Pauliina maisto jo eilen ja sano vähä pettyneensä sen mauttomuuteen.

Mä olen lentäjän poika

Katutaidetta

Mentiin sitten Perjantai aamuna Miian kanssa rannalle, kun ei ollut töihinkään kiire ja Miialla oli Pe ja La vapaata. Mullakaan ei ole ollut viimeseen pariin päivään ku 7 tuntia töitä päivässä ja tänään on vapaata. Eilinenkin tuntu ihan vapaapäivältä, kun pääsin töistä jo yhdeltä ja jäi koko päivä aikaa hengailulle. Käytiin Pauliinan kanssa kaupassakin. Ihanaa, että täältä saa raejuustoa ja se maistuu vielä ihan yhtä hyvälle ku Suomessakin. Harmi vaan ettei siitä ole mitään kevyempiä versioita, mutta eihän täällä oikeen mistään ole.

Missä Alisa?

Pikkunen Miia

Australian siskot. Katsovat leffoja nojaten toistensa olkapäihin

Toi yks palmu ei oo paljo maas kiinni

Rannalla käveleskeltiin Miian kanssa ja mä poltin selkäni uudestaan kun en tajunnut laittaa siihen 30 suojakertoimen rasvaa. Ostettiin 15 kertoimen aurinkoöljyä, joka on tosi hyvää ja tuoksuu kookokselle. Se on paljon parempaa levittää ku Nivean aurinkorasva ja iho näyttää kivalta sen jälkeen eikä jää mitää valkosii viivoja! Rannalla Miiaa ihmetytti kovasti (mitä se on ihmetelly aina rannoilla), että miten ravut voi tehdä palloja hiekasta reikiensä ympärille. Enhän mäkään osannut sille vastata kunnolla, mut eiköhän niitäki tehdä vähä ku lumipalloja. (Hahaa, onko Suomessa kylmä? Täällä on +30'C)

Rannalta ei päässyt pois kuivin jaloin

Toivoisin, että tulevaisuudessakin mulla olis sunnuntait vapaata. Eilen olis ollut mahdollisuus lähtee halloweenbileisiin, mutta jätin väliin ja menin puoli 11 nukkumaan. En jaksanut illalla edes käydä koittamas netin toimivuutta, mutta Pauliina kävi ja se oli toiminut, joskin huonosti. Tosi kiva kyllä asua täällä varsinkin nyt ku meitä on kolme suomalaista samassa huoneessa!! Ollaan jämähdetty Bundabergiin, mutta pikkuhiljaa tekis mieli alkaa lähtee poiskin. Ollaan ajateltu maanantaista lähtien tehdä vielä kolme viikkoa töitä (siis viikko enemmän mitä alunperin maksimissaan meinattiin olla). Jos jaksais niin tehtäis 4 viikkoa, mutta kyllä tää työskentely alkaa ottaan ainaki Miian käsille niin paljon, ettei ne palaudu ikinä entiselleen jos se ei pian lopeta. Nyt sen viimeseks työpäiväksi on sovittu 11.11, mut voi olla et se jatkaa jossai tomaattien pakkaamishommissa sen jälkeen. Mäkin tosin oon muutaman yön nukkunut pitäen jalkoja välillä ylhäällä, kun niitä särkee töitten jälkeen niin paljon.

Mangoja <3

Bargara Beach

Kattelin tänään meidän karttakirjaakin oikeen urakalla ja kirjotin reittiä ylös, että Miia osais vähän helpommin tulkita sitä karttaa mulle kun ajan. Vähän ehkä innostuin ja laitoin meidän reitin menemään myös Darwiniin, jonne meidän ei ainakaan pitänyt mennä. Koitin vaan laskee, että jos lähdetään uuden vuoden jälkeen Cairnsista liikkeelle niin voitais ehtiäkki käydä kaikki tollaset tärkeet paikat jos ei olla niissä hirveen pitkään. Täältä lähdettäessä aijotaan ainaki ensimmäisenä pysähtyä Town 1770:lle ja ottaa sielä surffikurssin (22$ 3tuntia). Haluisin vaan opetella ottaan aallon kiinni, ku meillä on lainelauta ja sitä olis kiva osata käyttääkki! Muuten surffausta ei tosiaan voi opetella kolmessa tunnissa, mut jos siitä ees jotain pientä vinkkiä sais ja sitten myöhemmin vois koittaa vähän kauemmin. Katselin myös Cairnsista päiväreissua koralliriutalle snorklaamaan, joka makso 100$. Jotain tollasta täytyy kyllä tehdä varsinki, ku ollaan ajateltu olla sielä Cairnsissa hetki ja Miiakin aikoo hypätä laskuvarjohypyn ja ehkä mennä sukeltaankin. Minä raukka en uskalla ainakaa hypätä mihinkää tyhjyyteen!

Näiden välissä saa uida

Rapujen tekemiä palloja ja sulosia simpukoita

-Alisa

Ei jaksa enää edes yrittää shellin nettiä, ku se ei kuitenkaa toimi.

25.11 klo: 9.13
Toissapäivänä olin töissä 10 tuntia. Ihan jees, mutta sain eilen kuulla, että oon vaan sellanen tyttö joka pääsee töihin vaan jos tarvitaan lisätyövoimaa ja mun täytyy odottaa, et joku vakkari lopettais ja mä pääsisin sen tilalle. Tosin torstaina on lopettamas yks saksalainen tyttö (joka tuli mun jälkeen tänne) ja se on ilmeisesti vakkari kun se on päässy joka päivä töihin. Sanoin hostellin miehelle et mun täytyy lähtee täältä jos en saa enempää töitä. Ei kaks päivää viikossa riitä. Pääsin kuitenki töistä vasta 11 illalla ja mun piti mennä vielä baariinki Pikku-Miian (Mun vanha Maltan kaveri, joka on pari kuukautta ausseissa siis eri Miia ku mun kanssa matkaava Miia) ja Pauliinan kanssa. Päätin että meen autolla ja tytötki sai siinä samassa kyydin. Ne oli alotellu mun autossa juomalla skumppaa ja viinitonkkakin oli melkein tyhjennetty. Väsyin sitten ennen kolmee ja mentiin nukkumaan kolmen aikaan.

Herättiin eilen yheksältä ja yks mun kämppiksistä ei antanu meidän puhua meidän huoneessa ja pyys meitä lähteen. Lähettiin, mutta samalla mä ihmettelin miksei se käytä korvatulppia ku muut (jotka haluaa nukkua) käyttää. Miiakin pääsi töistä aikasessa ja pyydettiin sitä meidän mukaan rannalle, mut se oli väsyny ja jäi hostellille nukkumaan. Rannalla poltin sitten alaselkäni ja polvitaipeeni. Käytin päivällä myös yhtä virolaista tyttöä mäkissä, kun sillä oli ollu edellisenä iltana synttärit ja eilen sillä oli ihan hirvee krapula. En usko et mäkkiruoka silti yhtään paransi sen oloa. Illalla Miia ja Pauliina oli dataamassa ulkona ja sielä oli ollut jotain banaanikärpäsen kokosia pikku ötököitä, jotka oli purru niitä tosi moneen kohtaan. Kumpikin tyttö oli täynnä punasia läikkiä. Hain ne autolla kotiin ja Miia pisti jogurttia mun selkään. Se sattu, mutta toivottavasti se autto ees jonkin verran, ku meillä ei sattumoisin ollu luonnonjogurttia ja käytettiin mun mansikan makuista. Oli hieno maata hostellin lattialla selkä täynnä mansikan palasia.

Kello tosiaan vähän yli yhdeksän aamulla ja oon ehtinyt jo suututtaan yhden mun kämppikseni. Sanottiin eilen saksalaisille tytöille, jotka asuu meidän huonees, et hankkis korvatulpat ettei ne heräis aamusin. Vaalee tyttö ei sanonu mitään, mutta tumma sano ettei se tarvi et se on nukkunu tosi hyvin ja sikeesti eikä ole herännyt kenenkään lähtöön. No tänäaamuna sitten herättiin Pikku-Miian kanssa ja meidän huoneessa oli vielä pari ihmistä, jotka nukku. Mentiin ulos syömään aamupalaa ja sinne tuli myös yks poika meidän huoneesta. Halusin kirjottaa blogiani niin tultiin takas huoneeseen ja tietenki puhuttiin, muttei mitenkää huutamalla vaan hiljaa ja tää tyttö alkaa huutaan meille et tullaan tänne meluamaan joka aamu. Sanoin sille et sen täytyis hankkia korvatulpat niin se sais nukuttua, et Miiakin meni ennen meitä nukkuun eilen ja Pikku-Miia, Pauliina ja mä kikateltiin täällä vielä pitkään. Sanoin myös anteeksi, mutta että haluan käyttää tietokonettani täällä ja et nyt tässä hostellissa ei ole enää yö. Vaalee tyttö nousi sängystään katso kelloo ja sano et se on vasta 9 aamulla. Sanoin vaan et jos se haluaa nukkua myöhään nii kannattais hankkia ne korvatulpat. Sitte se vaan sano ettei sekään tuu tänne yöllä metelöimään. Onhan se nyt ihan eri asia kun silloin täällä on paljon ihmisiä nukkumas, ku et täällä on vaan yks, joka kieltäytyy käyttämästä korvatulppia. Se sitten lähti huoneesta huutaen fuck you, fucking bitch! Voin tietenkin olla huora sen vuoksi, että pyydän toista käyttämään korvatulppia, että en joutuis oleen joka vapaapäivä varpaillani, että herätänkö sitä. Kyllähän se varmaan olis herännyt tähän mun koneella kirjottamiseenkin ku näppäimistöstö kuuluu ääni. Opettelis vaikka tän hostellin tavoille ja menis siinä viimestään 10 tienoilla nukkumaan nii ei tarvis nukkua koko päivää...

klo: 19.30

Tänään käveleskeltiin kaupungilla Pikku-Miian kanssa ja tapasin myös Siljan, johon Pikku-Miia oli tutustunut Harvey Baylla. Istuttiin kahvilassa syöden kokonainen pieni kakku, koska se tuli halvemmaksi kolmeen pekkaan ku joidenkin pienempien leivonnaisten ottaminen. Käytiin myös kirjastossa, jossa on ilmanen netti ja eläinkaupassa, missä oli kissa (joka näytti Masalta<3) ja koiranpentuja häkissä. Kaikki oli tosi halpoja ja marsutki makso vaan 6$/kpl. Kun päästiin kotiin tehtiin hyvää ruokaa ja huomattiin myös, että saksalaiset tytöt oli vaihtanut huonetta. En osannut olla asiasta oikeestaan edes ärsyyntynyt, koska nyt Pauliina voi muuttaa meidän kanssa samaan huoneeseen! Pikku-Miia kuitenkin lähtee jatkamaan matkaa jo huomenna. Sillä oli vaan pikavisiitti meitä tapaamaan, kun aikaa ei Australiassa kuitenkaan ole loputtomiin. Sain kun sainkin huomiseksi töitä!!! Lähden 05.30 ja oon tosi ilonen (taas mun sisäinen optimisti herää henkiin). Sentään kolme päivää tällä viikolla töitä (mun viikot on siis palkkapäivästä palkkapäivään eli tiistai on mun sunnuntai) ja aamuvuoroon mennessä voi odottaa, että sais olla edes 8 tuntia, joten voin odottaa yli 300$ palkkaakin, mikä ei oo kauheen hyvä, mut parempi ku viimeviikon 266$.

Ei olla kauheesti kuvailtu mitään, tässä kuitenkin ainut viikon sisään.

28.10 klo 17.00

Sain vakityön, kun yks saksalainen tyttö lopetti! Muutenki meillä on töitä enemmän ja sielä on alanut toimimaan aamuvuoro/iltavuoro systeemi. Eilen menin ihan normaalisti puoli 6 töihin, tänään töihin lähtö oli puoli 5 ja huomenna ilmeisesti puoli 3 aamulla! Ihan hullua, täytyy mennä pian nukkumaankin. Pauliina muutti tossa yks päivä meille ja nyt meidän huoneessa on kolme suomalaista. Tosi kiva et on lähes aina joku jolle höpöttää. (Pauliinan äitille terveisiä!) Pauliina toi tänään töistä kotiin rockmelonin, ei oikeen tiedetä mikä sen suomennos olis ku ei se ole hunajamelonikaan. Huomenna päästään maistamaan sitä, kun se on kypsä! Ostin jo yks päivä aikasemmin sellasen, mut se oli mennyt kahdessa päivässä ihan pehmeeksi ku ei tajuttu syödä sitä heti. Miian kanssa maistettiin täällä ensimmäistä kertaa tuoretta mangoa ja rakastuttiin. Sen maku ei ollut yhtään sellanen ku mangopiltin!

Mutta näihin kuviin ja näihin (positiivisiin ja tosi väsyneisiin) tunnelmiin Alisa Australiasta

Ehkä jo vähän paremmalla tuulella

20.10 klo 21.30

Olin tänään töissä. Kahden tunnin jälkeen kesäkurpitsat oli loppu (niitä ei tule edes enää lisää, kun sesonki on ohi) ja meiltä kysyttiin halutaanko jäädä töihin vai lähtee kotiin. Ei tosiaan haluttu vielä lähtee ja saksalaisen tytön kanssa sanottiinkin yhteen ääneen et halutaan lisää töitä. Meidän miespomo käski uusia tyttöjä lähteen kotiin. Olin niin ilonen ja eilen saksalaiselle tytölle oltiin lupailtu et tulee enemmän vuoroja ku on enemmän tomaatteja. Alotin purkkien asettamisella hihnalle, mut pomo käski mut hetken päästä ylös tarkistaan tomaattien laatua. Aamuvuorosta oli jäänyt yks uus tyttö, jonka kanssa en oo ollut vielä samas vuoros ja se alko neuvoon mulle miten mä teen työtäni. Ärsytti tosi paljon. Sanoin kyllä et oon tehny tätä ennenki että tiedän kyllä mitä teen. Yleensä meitä on kaks nyppimäs mätiä tomaatteja pois, mutta nyt oli kolme ku se uus tyttöki oli ylhäällä. Me tehtiin saksalaisen kanssa työt ja se oikeestaa vaa tarkisti jäikö meillä jotai huomaamatta. Sitten kun pomo pisti meille yhden satsin, jossa kaikki oli ylikypsiä ja ne olis pitänyt saada pois eikä saksalaisen ja mun kädet riittäny ja sanoin sille uudelle et heittää pehmeet pois niin se ei tehnyt mitään! Siinäpä sitten on asiakkaat tyytyväisiä syödessään ennen eräpäivää pilaantuneita tomaatteja. Ärsyttää niin paljo et tollaset ihmiset saa olla sielä enemmän tunteja kun minä suomalaisella työmoraalilla, että työt tehdään oikeesti eikä vaan esitetä. Oikeesti nyt olis sellanenki tunteenpalo töiden tekoon, että voisin tehdä vaikka 20 tuntia päivässä ja nukkua kolmetuntia parin viikon ajan.

Kotiin tultua tein Miialle ja mulle huomiseks ruokaa ja vielä toiveikkaana odotin et pääsisin huomennaki töihin. Illalla kun Miia oli jo menny nukkuun (joskus ennen kaheksaa siis) kävin kattomas huomisen työlistan ja mun nimee ei ollu sielä ollenkaa. Soitin respan kelloo kysyykseni et miksi ja sieltä tuli mua nuorempi tyttö kulmia nostellen sanomaan tosi töykeesti et "sulla on vapaapäivä ja oliko jotain muuta?" Palo niin taas hermot. Huomenna menen sanomaan, että lähden täältä jos ei töitä tuu enempää ku kolme päivää viikos ja soitan hintoja ja työtilannetta muista hostelleista. Oon kuitenki tehny työsopimuksen, jonka mukaan täytyis ilmottaa viikkoo ennemmin töihin jos lähen. Tykkään kyllä siitä työpaikasta ja ku seuraavan kerran pääsen sinne niin vois kysyä siltä miespomolta, että eikö sielä tosiaan ole töitä ja et voisinko tulla hostellin ulkopuolelta sinne töihin ku voisin ihan yhtä hyvin asua autossakin.

Tässä koko väriloisto sitten mun päässä. Kyllä siihen varmaan tottuu...

Huomaan itestäni, että silloin kun asiat ei tosissaan oo hyvin mun pääni sisällä tai muuten niin mulla on kaks vaihtoehtoo mitä teen. Joko syön tai sitten lähden hermolenkille. Toissapäivänä ja eilen söin, mutta sen jälkeen on ollut niin läski-olo, että tänään lähdin pikkuselle juoksulenkille. En tosiaan jaksa enää nykyään juosta niin paljo kerralla ku joskus, mutta tein intervallia. Täytyis varmaan ottaa joka iltaseks tavaksi käydä juoksemas pari korttelia ympäri ku en kuitenkaan mee nukkuun vielä pariin tuntiin siitä ku mitä Miia menee. Tulee muutenki aina parempi olo kun saa päästettyä ylimääräsiä höyryjä ulos. Tosin tänään mieltä paransi kummasti sekin, että facebookkiin oli tullut viideltä ihmiseltä Suomesta viestiä. Ihanaa, että mut muistetaan sielä, vaikka enhän oo kauaa edes vielä ollut poissa. Ajatella kuitenkin, että kaks kuukautta ja neljä päivää niin on jouluaatto. Kyllä se aika kulkee ainakin tällä puolella maapalloa tosi nopeesti. Ollaan haaveiltu joulusaunasta. Saa nähdä löydetäänkö sellasta paikkaa, jossa päästäis.

Sitten takaa: On karkee niinku ketun häntä, mutta aika pitkä!

pakko muuten mainita vielä, että oon alkanut saamaan enemmän tyydytystä äidin tekstareista, tähän mennessä paras on silti tämänpäivänen "Moi ! Kokeillaan taas aamulla. Hei !" Oot äiti rakas <3

21.10

Meidän huoneeseen on muuttanut kaksi uutta unikekoa. Toivon, että ne sais jotku aamutyöt ettei ne aina nuku täällä puoleenpäivään (yli kymmeneen), koska sitten en ainakaan pystyisi yhtään nauttimaan aamuistani jos meen iltavuoroon. Soitin koko Bundabergin kaikki hostellit läpi ja vaan parissa oli halvempi viikkomaksu ku täällä ja oikeen mistään ei luvattu töitä. Stand by -listaansa ne kehu tosi paljon ja yhdestä paikasta luvattiin sipulien keräämistä urakkapalkalla 40$/kori ja yleensä kerätään 2-3 koria/päivä. Ei siis ihan mun hommaa. Joudun tyytymään joka toinen päivä menemään Basacariin töihin jos työt ei tästä lisäänny.

Miia selailemassa Niinan kuvia, olis ikävä <3

Miia tuli tänään tosi aikasin töistä kotiin ja säikähdin sitä kun tulin takas kaupungilta. Olin ostanut sille uudet työkengät, kun eilen sen kengät oli hajonnut ihan palasiksi. Ostin myös paholainen pukeutuu pradaan -kirjan ku se makso vaan 3,50$ käytettyjen kirjojen kaupassa. Tuli lähetettyä muutama kortti ja kirje. Joku viikko niillä pitäis kestää tulla Suomeen. Sitten tein päivän hyvän työnkin ja vein turist infoon paperin, johon kirjotin kaikkien hostellejen viikkohinnat niin onpahan ainaki siitä apua muille tänne tuleville backpackereille. Miia makso meidän vuokrat, ku mä maksoin ne viimeviikolla ja nyt siihen pistettiin jo ennakkoon automatkojakin. Kai sitten niitä töitä olis vielä tulossa kun tollasta respan ukkeli ehdotti. Se sano myös, että ei tykkää siitä et mun viime viikon matkat oli vaan 12$ (sillai ajatellen et paska ku en oo voinut tehdä enempää töitä). Tuntuu kuitenkin, että tänään on aika moni mun työpaikalta vapaalla, aamuvuoroon tais mennä vaan 8 ihmistä ja iltaan 3. Yritän kovasti ajatella positiivisesti, että kyllä mullekki vielä töitä tulee. Miiakin sano tänään, et sillä on tosi hyvä tuuri kaikessa, mutta mun huono onneni vähentää sen hyvää onnea. TOTTA!

-Alisa

Pää meinas räjähtää eilen illalla

18.10 klo 20.00

On tää kans työtä tarjoova hostelli. Aluksi ollaan tosi ilosia ja luvataan, että töitä on tytöille ihan kauheesti sitten pidetään joka toinen päivä stand by -listalla ja jätetään koko viikonloppuki vapaaksi. En kestä sitä et koko mun palkka menee vuokran maksuun. En tosiaan aijo maksaa vuokraani jos en pääse ylihuomennakaan töihin niin eihän mulla oikeesti ole edes rahaa. Mieluummin asun sitten autossa jossai hostellin vieressä halvalla ja etin ite töitä. Annan toki Miian hoitaa työnsä kunnialla loppuun, sillä kun niitä on. Se pääsi hyvälle farmille, joka ei ota uusia työntekijöitä, vaikka vanhoillakaan ei ole tarpeeks työtä. Miian työpaikasta yks tyttö sai tänään potkut ja luulis siitä tulleen jotai työtä tarjolle muillekki, mutta kai sekin annettiin uusille. Olisin mieluusti voinut vaihtaa farmia varsinkin ku oon jo muutamana päivänä kyselly lisää töitä ja ihan ekanaki päivänä sanoin et olisin voinut tehdä pidemmänkin ku 8 tunnin päivän.

Tässä se meidän hostelli sitten on Princess streetillä

Eikä se auta yhtään ettei shellillä ole toiminu netti yli neljään päivään. Aina menen sinne toiveikkaana, että nyt se toimii, kun ne aina lupaa et huomenna toimii. Huomenna täytyy varmaan etsiä tosiaan ite töitä ja haistattaa hostellin töille paskat. Muutenkin kun maksan aina jokaisesta töihinmeno kyydistä 6$ niin laskin, että jos kulkisin omalla autollani 4 päivää viikossa töissä voisin tankata joka viikko 30$, mikä ei tosiaan ole niin paljon kun 10 min työmatkassa kuluu bensaa eli rahaa jäis käteen taas enemmän. Ärsyttää, kun oon aina ollu tosi tarkka raha-asioissa ja nyt kun ne ei ole mun käsissäni ollenkaan vaan joka ilta kaheksan aikaan saan tietää meenkö töihin vaiko en ja työpäivän pituudesta ei ole tietoakaan edes työpaikalla. En kestä! On niin ikävä Leimuskaan ja säännöllisiin työaikoihin, jotka tietää monta viikkoo ennemmin. Nyt harmittaa tosi paljon, etten viime viikolla kysynyt yhdestä kahvilasta töitä, missä oli lappu et ne tarvis myyjää. Olisin ollu varmasti tosi hyvä pullanjakaja täälläkin, ku oon tehny sitä Suomessa tosi monta kesää.

Automyyntikyltti, mutta toi sopis ihan elämänohjeeksikin.

Muuttenki tänään mulla on ollu tosi ristiriitaset tunnelmat kun olin töissä 5 tuntia eikä työpaivä tuntunu yhtään pahalta, kesäkurpitsat ei edes ottanu yhtään päähän. Luultavasti sen takia että päivä oli niin lyhyt ja en ehtiny menettään hermojani. Olin ilonen että päivä oli kiva, mutta sitte olin tosi ärsyyntyny siitä et se oli niin lyhyt, vaikka juurikin sen takia olin ilonen. Ei jesta mikä kolmiodraama mun töistäni syntyy! Parempi ehkä vaan luovuttaa käyttää kaikki rahat ja lähtee uudenvuoden jälkeen häntä koipien välissä kotiin ompelemaan. Kauhee ikävä mun saumuria ja ompelukonetta. Mulla ei ollut mitään piirrustuslehtiötäkään, jonne olisin voinu kaikki mieleen tulevat luomukset tehdä niin aloin piirtään kirjaan, jonka sain Essiltä ja Pinjalta läksiäislahjaksi. Nyt siitä ainaki tulee entistä tärkeempi mulle ku se on täynnä omia töherryksiä!

Ehkä on aika lopettaa avautuminen hyvän sään aikana ja siirtyä manaamaan kaikkea omaan pieneen mieleeni huomisen vapaapäivän ajaksi. (Ärsyttää sekin, että vaikka on vapaapäivä ja Suomessa voisin nukkua vaikka kahteen asti jos tuntuis siltä niin täällä se ei jostain kumman syystä onnistu. Oon nukkunu pisimmillään yhdeksään!)

19.10 klo 14.32

Nyt istun Shellillä ja odotan, että netti alkais toimimaan, joku on kuulemma paraikaa korjaamassa sitä. Kuulemma parin päivän aikana se toimii epävakaasti, mutta torstaina pitäis toimia jo hyvin. Onneks sentään sain kuulla ton korjaajalta (joka oli tullut pyörällä korjaamaan nettiä, mikä on mun mielestä suhteellisen outoa) koska noita myyjiä en uskois enää ollenkaan. Heräsin tänään aamulla taas 07.15, vaikka luulin nukkuneeni ainakin kymmeneen. Tästä suivaantuneena katselin Finding Neverland -leffan, jota Miia mulle suositteli. Olihan se ihan hyvä (eikö kaikki leffat, missä on Jhonny Depp ole hyviä?) Oon sentään jotain saanut tänään aikaseksiki. Kävelin keskustaan hakemaan postista meidän auton rekisteritarraa, jonka olis saanut hakea jo perjantaina. Ne sano Noosa headsin postissa, että sieltä kirjeen lähettäminen tänne maksais jotain 5$, mutta ostin postista lisäksi yhden kortin ja kolme postimerkkiä eikä se maksanut yhteensä kun 5,15$, postimerkit jo pelkästään makso melkein ton verran, joten edelleenlähetyksestä se ei ottanu hintaa ollenkaan! Jotain hyvääki sentään.

Tässä todiste siitä miten tylsää mulla on ollu vapaapäivinä! Kuvanmuokkausohjelma on tosi hyvä ajan tappamiseen. Oon myös tosi itserakas, mut toi oli kiva kuva(vaikka onki paksut jalat) nii pistin sen taustakuvaksi koneelleni! minä <3 minä

Onneks Pauliina lainas mulle Bridget Jones diaryn ja oon lueskellut sitä välillä ulkona ja välillä sisällä. En oikeen tykännyt kun mun palaneeseen rintaan tuli vesikellukoita ja sitten nahkakin kesi pois. Nyt iho on todella kuiva! Miiallakin kesii lähes koko selkä. Mä sain suurta tyydytystä siitä, että sain repiä sen kärvähtänyttä nahkaa irti, se oli tosi kivaa. Näytettiin kylläkin ihan apinoilta kun Miia oli koneella ja mä istuin sen takana nyppimäs sen selkää. Sen jälkeen eilen värjättiin mun hiukset. Nordig blond oli värin nimi. Mulla ei ole vielä kuvaa, mutta oon varma et tuun vielä sellasenkin laittamaan. Arvattiinkin mun tyven vetävän ihan vaaleeksi, mutta muuten voitiin vaan arvailla minkä värinen mun päästä tulee. No kelta-oranssi-ruskeehan siitä tuli! Tosi siistiä. En uskalla oikeen kattoo ees peiliin kun naaman ympärillä on niin paljon vaaleita hiuksia, mutta kai tähänkin tottuu.

Netti tosiaankin nyt pätkii niin paljon, etten edes yritä laittaa mukaan mitään kuvia lisäilen niitä sitten joskus jälkikäteen.
-Alisa

Eilen Shellin netti ei toiminut

14.10 klo 14.10

Tänne Australiaan lähtiessä Miialla ja mulla oli kauheet matkasuunnitelmat jo valmiina. Ensimmäisen viikon verran pysyttiin meidän suunnitelmissa ja sen jälkeen ei ollakkaan suunniteltu kauheesti seuraavaa päivää pidemmälle. On meillä kuitenkin jonkinlainen pitkäntähtäimen suunnitelma mennä Cairnsiin, Alice springsiin, Adelaideen ja Melbourneen. Puhuttiin kuitenkin, että jos siltä tuntuu Alice Springissä et haluttais nähdä myös western australia niin lähdetään sieltä vaikka ajaan Perthiin, mikä ei ollu meidän ensimmäisissä matkasuunnitelmissakaan ollenkaan.

9kk on aivan liian lyhyt aika koko Australian kiertämiseen jos aikoo työskennelläkkin matkalla eikä ole oikeesti kymppitonnia tilillä. Koitin eilen laskeskella, että meillä menee täällä bundabergissä pelkästään asumiseen ja työmatkakustannuksiin 1000$, joten senki takia meidän täytyy olla täällä tovi, ettei tarvisi heti seuraavaan kaupunkiin mennä etsiin töitä. Cairnsissa olis hauska käydä snorklaamassa, mutta kaikki tollanen ohjattu toiminta maksaa aika paljon. Jotain täytyy silti tehdä, koska tuntuu että vietetään täällä tipatonta lokakuuta eikä meillä ole mitenkää erityisen hauskaa. Vaan periaattees ihan tavallista elämää, tosin asuen "vähän" isommassa perheessä.

Katsokaa nyt miten sulonen ilmestys töistä tulee aina kotiin! Eikä se ees ole likasimmillaan tossa.

Miia raukka tuli eilen töistä hostellille (jota oon alkanu kutsuun kodiksi) ihan palaneena. Ei ollut edes aurinkoinen päivä ja se ei ollut sen vuoksi laittanu aurinkorasvaa. Kaikki tietää nyt hostellilla kuka Miia on tarvii sanoa vaan se pahasti palanut tyttö. Töissäki ne oli vitsaillu sen kustannuksella että minne se blondi vaalee tyttö oikein katosi. Mä olin taas tänään stand by -listalla ja päätin koittaa saisinko mäki vähän väriä pintaan. Laitoin sentää aurinkorasvaa, mutta silti onnistuin vähän kärventymään. Ei onneks silti mitään sen tasosta ku mitä Miia on. Uima-altaan vieressä maatessani kattoin myös, että mun aikasemmin palaneeseen reiteen oli tullu pieniä vesikellukoita. Puhkasin ne ja nyt sisällä niistä ei ole enää jälkeäkään, iho ei ees punota! Australian aurinko on tosiaanki tosi pistävää ja vaarallista.

Sitten esittelyssä on mun palaneet jalat ja vähä meidän huonetta. Onneks enää ei punota noin paljo.

Parasta kuitenkin tän päivän auringonotossa on, että heräsin seitsemältä, otin arskaa kahteentoista, tein ruokaa ja nyt mulla olis koko loppupäivä tehä mitä mua huvittaa. Tosin en keksi mitään. Piti pyykätä, mutten löydä Miian likasia vaatteita, joten seki täytyy tehdä vasta sen jälkeen ku Miia tulee kotiin. Voishan sitä käydä katsomassa onko palkka tullu jo tilille. Viime viikon saldo verot vähentäen oli 511$. Olis tosi jees et olis edes 5 päivää viikossa töitä, et saisin pikkasen isompaa palkkaa, kun nyt olo on tosi köyhä. Siispä joulukuun veronpalautuksia odotellessa, joista suurin osa kuitenkin varmaan jää isälle, kun en tiedä vieläkään paljonko mun maksuista on menny oikeesti visan puolelta. Kaikkien merentakasten korttien kanssa täällä täytyy painaa credit kohtaa, Miia oli aluksi ihan ihmeissään kun se koitti aina ensin chequen ja savingsin ennen credittiä, mutta nyt siihen on alkanut jo tottumaan. Jännää on myös se miten kaupan kassat kysyy aina haluanko nostaa myös samalla rahaa tililtä kun maksan. Saakohan kaupat siitä jotain välistä jos nostais, sitä ei tiedetä.

-Alisa

12.10 klo 19.10

Tässä syy miksi me kutsutaan meidän autoa Daisy mummoksi

Ja siinähän se, maailman hienoina 400 000km ajettu auto!

Kello on jo aika paljon eikä olla menossa vielä nukkumaan! Miia on ollut pari päivää vapaalla ja mäkin olin tänään stand by -listalla, kun täällä on ollu pari viimestä päivää sateista niin ei ole oikeen töitä. Huomenna ollaan kuitenki molemmat menossa töihin, mikä on tosi jees. Ollaan oltu Bundabergissä nyt viikko ja se on tuntunu menevän tosi nopeesti. Päivät menee ohitte töissä eikä tehdä mitään muutenkaan. Ajateltiin vähän, että kun lopetetaan työt täällä niin vois silti pysyä hostellissa pari päivää vaan hengaillen. Jos seuraavatkin viikot menee yhtä nopeesti niin voidaan ihan hyvin viettää täällä vielä yli 5 viikkoakin. Ajateltiin lopettaa työt sitten perjantaina, kun se on Miian palkkapäivä. Mä saan ensimmäisen palkkani huomenna! Ei olla maksettu seuraavasta viikosta hostellia ja mun täytyy aamulla kävellä pankkiautomaatille katsoon paljo sitä tiliä on tullu ja nostaan rahaa, koska täällä ei voi maksaa ku käteisellä.

 Tälläsiä ne 3xs vaatteet on, mulle housut ei siis mahtuisi edes yhden reiden ympärille, olisko vika paksuissa reisissä vai lasten koon housuissa?

Lähettiin tänä aamuna ajeleen jotain rantaa etsien. Lähin biitsi olis ollu 11km päässä, mutta päätettiin lähtee eri paikkaan 14km päähän katteleen millasta olis. Ei löydetty yhtään uimarannan tapastakaan ja palattiin hostellille. Käveltiin kaupungilla ja mä ostin uudet työkengät kun kimaltavissa tennareissa tomaattien ja kesäkurpitsojen pakkaaminen alko tuntuun vähä nololta, ku kaikki katto mun kenkiä ja pyöritteli silmiään! Käveleskeltiin sitten kaupungin reunaa pitkin takaspäin ja käytiin lasten leikkipuistossa. Sielä oli ihana kahdenhengen riippumatto, jossa loikoiltiin hetki. Onneks tänään ei ollu sateinen keli, et saatiin vähä lenkkeilläkki pitkästä aikaa! Leikkipuistossa oli myös pyöräilyrata, jota mä en uskaltais ikinä ajaa läpi ja pyörätuoli-ihmisten keinu.

Miia sai mut ylipuhuttua jatkaan kävelyä jotain polkua pitkin ja se oliki ihan kiva, koska kävelyreitti seuras joen viertä (mikä näytti ihan siltä, että sielä olis krokotiilejä) ja sielä oli tosi nättejä maisemia. Täytyy mennä sinne joku päivä tutkimaan paikkaa vähä paremmin. Kattottiin hostellille tultua leffa Big Fish, joka oli aika paska ja syötiin Miian eilen tekemää ruokaa, joka oli tosi hyvää! Ollaan nyt parina päivänä tehty ihan mahtihyviä ruokia ja musta tuntuu et jos jatketaan tähän malliin nii meistä tulee kunnon kotiäitejä vielä! Laitetaan tosiaan aina ruokaa isompi satsi kerralla, et voidaan sitten ottaa sitä töihinkin mukaan, joten huomenna töissä meillä on samaa ruokaa kun tänään syötiin.

Pyydän valmiiks anteeks jos Miia ei tykkää tästä kuvasta. En viittiny herättää ku se nukku.

Miia vertailee omaa rusketustaan/palamistaan. Sen raukan alaselkä, yläselkä ja olkapäätkin on palanut töissä ja kävellessä. Mulla palo aikasemmin vaan reisi (jossa on pigmenttihäiriö). Kuitenkaan mitkään kohdat, mitä meillä on palanu ei oo oikeen ruskettunu, mikä on outoa. Mähän en töissä edes pala ku oon sisällä kaikki päivät. Ja jos joku vielä joskus sanoo ettei Miiasta ole fyysiseen työhön niin se valehtelee ja rankasti, koska toi tyttö paiskii töitä ku hullu, kädet ihan rakoilla ja paisuneina eikä se ees oikeen valita. Se on supertyöntekijä! (voin toimia suosittelijana tuleville työnantajille) Tää ehkä riittää Miian hehkutuksesta nyt hetkeksi. Tajuttiin tänään kuitenki, että meillä on tosi paljon yhteisiä pikku juttuja, joita ei olla koskaan tajuttu. Mm. ei kummatkaan tykätä oreganosta, mutta tykätään oliiveista ja sienistä! Ei meistä samanlaisia silti saisi edes tekemälläkään, mutta kun tullaan takas Suomeen (yhdessä tai erikseen) niin tiedetään toisistamme varmaan ihan kaikki.

 Mun uusi harrastus täällä on lintujen bongaaminen, miia sen sijaan löytää kivoja ötököitä.

-Alisa

Josko se aurinkokin paistais jo risukasaankin

5.10.2010 klo 19.00

Hervey Bayn tosi pitkä laituri

Lähdettiin Harvey baysta tänään yheksän aikaan, koska frasier islandin matkat oli niin kalliita niin päätettiin ainakin näin aluksi jättää se välistä. Seuraavaksi suunnattiin Bundabergiin, jossa aikeena oli etsiä töitä. Ajettiin joku 50km ja meidän auto lakkas toimimasta. Ihmeteltiin mikä sille tuli kun bensatankki näytti melkein täyttä ja se oli just korjattuki. Pysäytettiin yks mies, joka vei meidät bensa-asemalle. Sieltä meille soitettiin korjaaja RACQ:sta joka testaili kaikkea eikä meinannu millää keksiä mikä autossa olis vikana. Sitten se kuitenki ajatteli vielä varuiksi yrittää lisätä bensaa tankkiin ja hokkuspokkus se toimi! :D Meidän bensatankin mittari oli menny jostain kumman syystä rikki eikä me oltu tajuttu sitä. No tästä noloina ja 155$ köyhempänä jatkettiin matkaa kohti määränpäätä.

Jumps.

6.10 klo 14 ja jotain

Tulin töistä takasi hostellille, harmittaa jopa et oli niin lyhyt päivä, ku olin henkisesti valmistautunut oleen sielä kuuteen asti. Miia ei ole vielä tullut takasin enkä tiedä millasta työtä se tekee. Mun työni oli kirsikkatomaattien parissa. Ensin laitoin varmaan n. 8000 kirsikkatomaattirasiaa hihnalle. Hiukan hävetti kun aluksi möhlin ja rasiat vaan rikkuili ja pisti koko vehkeen sekasin. Onneks en päivän aikana ollut ainut joka teki niin. Pääsin kuitenki hommaan kiinni ja koska liukuhihnatyö on tosi tylsää niin tosiaan laskin suurimman osan rasioista, jotka pistin eteenpäin! Meillä oli kolmen tunnin välein tauko ja kuuden tunnin rasioiden nakkelun jälkeen halusin koittaa jotain muuta. Nousin ylös tarkastamaan tomaattien laatua ja heittämään huonoja pois. Melkein kaikki muut mun kanssa sielä oli saksalaisia ja yks virolainenkin tyttö oli eksynyt mukaan. Mun tomaattien nakkelu oli tosi paljo vähäsempää ku saksalaisen Emman, joka tuntu heittävän joka toisen tomaatin pois. Teki tosi paljon mieli syödä muutama tomaatti, mutta en uskaltanut kun pomojen haukan silmät vahti meitä koko ajan. Ne ajeli pikkusella trukilla ympäri hallia nostellen tomaattilaatikoita. Vähän erilaista kun meidän koko päivän seisomatyö.

Oon kuitenkin tosi tyytyväinen et tultiin tänne (toivon et Miia on samaa mieltä) palkkaa työstä saa n. 18$/tunti ja kun siitä vähentää verot niin saadaan luultavasti n. 15$/tunti. laskeskelin, että jos mun päivät on samanlaisia kun tänään niin sopivan rahasumman saamiseksi 6 päivää viikossa töitä tehden meidän täytyis pysyä täällä n. 5 viikkoa, mikä kuulostaa aika hyvälle. Tietenkin jos jaksais niin vois pysyä kuusikin niin ei tarvis välttämättä tehdä enää ollenkaan töitä loppuajasta Australiassa. Saa nähdä mitä tapahtuu. Vähintään täytyy kyl silti olla 4 viikkoo (pakotan itseni ja Miian siihen).

Porkkanan rouskutusta ja aamulenkille lähtöä

klo n.18.30

Miian työpäivä oli paljon pidempi ku mun. Se tuli takasin n.17.45 yltä päältä paskasena. Sen työ on kävellä pitkin peltoo katkoen vaijeria. Koko päivä suoras auringonpaahtees ja mukanaki oli vaan 2 litraa vettä, lisäksi sen kädet on rakoilla. Täytyy pian mennä kauppaan ostaan miialle isompi vesipullo, ettei se huomenna näänny sinne pellolle. Palkka Miian töis on suunnilleen sama kun mulla ja oonki kateellinen et sillä on pidempiä päiviä aina (vaikka työ onki raskaampaa). Mä lähden täältä edelleen köyhänä ja Miia tosi rikkaana! :D Tänään mun hortoillessa hostellilla tapahtu jännä juttu kun törmäsin Pauliinaan, jonka blogia oon lukenu aika kauan. Aika kulu paljon kivemmin ku oli joku kenenkä kanssa jutella kaikesta ja vertailla kokemuksia. Täytyis kuitenkin alkaa panostaa myös tohon englannin puhumiseen ku tuntuu et nyt puhun täällä vaan suomea.

Hervey Bayn rantavahti

8.10 klo 17.00

Eilen oli niin kiireinen työpäivä etten ehtinytkään nettiin. Miia oli tullu hostellille samoihin aikoihin ku edellisenäki päivänä, mutta mä saavuin vasta 21.00. Tällä kertaa hommat ei pyöriny pelkästään kirsikkatomaattienparissa vaan laatikotettiin ilta kesäkurpitsoja. Luulin jo näkeväni painajaista ku kurpitsoja vilisi mun silmissä eikä siitä tuntunu tulevan loppua ollenkaa. Kun meille sanottiin ettei enää kauaa niin silti meni vielä varmaan kaks tuntia, kun neki kurpitsat pistettiin tulemaan kakkoslaatuun, jotka me oltiin laitettu huonojen koppiin. Onneks eilisestä selvittiin ja toivon et tulevaisuudeski olis vielä samanlaisia päiviä, täytyy vaan ottaa enemmän evästä mukaan.

Tänään Miia ja mä saatiin olla vapaalla, oltiin kuitenki koko ajan puhelimen ääressä, jos meitä sittekki tarvittais töihin. Ajateltiin nukkua oikein myöhään ja kello tais olla joku kaheksan aamulla ku herättiin! Ollaan katteltu leffaa ja käytiin tsekkaas yks ostoskeskus (ilman rahaa se on tosi kivaa). Shellin netti tuntuu toimivan tosi hyvin, eikä tää oo kaukana hostellistakaan, joten taidetaan jättää se Vodafone tuonnemmaksi. Nyt vielä huomiseksi töihin ruokaa tekemään ja seittemän kaheksan aikaan nukkumaan!

 Kaikki kummasteli tota fisua laiturilla, se päästettiin kuitenki takasin mereen.

Unikeot matkalla

Tultiin Miian kanssa eilen Bundabergiin. Tosi pieneen kaupunkiin, miss' ei ole oikeestaan ollenkaan kerrostaloja. Kaupungista tuli ensivaikutelma, ettei olla tosiaan miss''n kaupungissa ollenkaan, vaan eksytty matkalla jonnekki pieneen kyl''n. Pys'hdyttiin travellers infossa ja saatiin sielt' lista hostelleista, jotka tarjoo my;s t;it'. Katsottiin niist' sopivimmimman tuntunen ja tultiin kysyyn olisko meille mit''n hommia. Heti seuraavalle p'iv'lle luvattiin ty;, joten p''tettiin j''d' t'nne. Ollaan onneks jo ennemmin muutettu meid'n vuorokausirytmi t'ysin, kun ollaan menty nukkuun 7 aikaan ja her'tty kuudelta tai seittem'lt', koska t''ll' ty;t alkaa tosi aikasin.

East Bundy Backpackers on mukava paikka, joka maksaa n. 160$ viikko. ty;st' saa palkkaa n. 18,5$ tunnissa. T''ll' on paljon korkeempi palkkataso ku Suomessa, mutta on melkein kaikki ruokatarvikkeetki kalliimpia! Koitan joskus my;hemmin kertoa meid'n matkasta t'nne, joka oli my;s aika vaiherikas. Oon kirjottanu siit' ja t'n p'iv'n t;ist' jo valmiiks omalle koneelle, mutta t'h'n koneeseen ei saa laitettua tikkua ja mun t'ytyis k'yd' vodafonen liikkeess' lataamas lis'' nettiaikaa. Onneks sent''n l;ydettiin Vodafonen liike t''lt' jo.

Joskus kauan sitten kirjottelin et meille avataan Vodafonen k'nnykk'liittym't ku tullaan t'nne. Tosiaan ne oli sittenki Global Gossip merkkiset ja min' tyhm'n' en tajunnu sit' ennemmin ku olin ostanu Vodafonelle 20$ puheaikaa. Pit'' koittaa l;yt'' joku jolle voin myyd' sen tai jotain. L'hell' olevalla huoltoasemalla on kuulemma ilmainen netti, pit'' koittaa varmaan sinne suunnata huomenna, jos en saa silloin viel' aikaseks menty' ostaan sit' nettiaikaa. Haluun toivottomasti lis't' t'nne jotain kuvia, koska nyt t'' n'ytt'' ihan hirveelt' varsinkin ku ei saa edes kaikkia kirjaimia n'kym''n.

Joten paremmalla kirjoitustuulella, huomiseen!

-Alisa

Apuva

 Noosassa, meidän yöpymispaikan vieressä

Kauheen kauan on mennyt enk' ole p''ssy kirjottaan. Meid'n oma nettiaika loppu ja mun visalla ei jostain syyst' saa ostettua lisaa, joten t'ytyy etti' vodafonen liike jostain. Ollaan oltu 4pv Noosassa. Aika pikkupaikka eik' ty;t' ole n'kyny, joten jatketaan luultavasti huomenna pohjosempaan jonnekki isompaan kaupunkiin.

Toi hiekka oli oikeesti ihan sairaan punertavaa

Eilen aamulla saatiin kiva her'tys ku poliisit kerto ettei siel' saa nukkua autos miss' oltiin. No vaihdettiin v'h' maisemaa, mik' oli tosi virkist'v''. T'n'' k'veltii varmaa 20km rantaa pitkin yhteen pikkukyl''n, joka oli tosi kiva. Ainaki kunnon lenkkikin tuli tehty'! Koitan kirjotella my;hemmin pidemp'' postausta ku ehtisin. Nytki on vaan hetki nettiaikaa.

 Vähän kauempaa kuvattuna sitä rantaa, missä vietettiin kolme päivää.

Ostettiin muuten puolen vuoden rekisteri meid'n autoon joka oli alle500$. Ne tarvi nelj't henkkarit (onneks mulla oli monta pankkikorttia) ja jopa tiedon mun silmien, hiusten ja ihon v'rist'. Mielenkiintoista. Lis'ks tarvittiin tieto miss' hostellissa oltiin nukuttu edellinen y;!!

 Paikka kuhisi noita kalkkunan tapasia otuksia. Saatiin yhdesta vanhemmasta yksilöstä kunnon vartija meille.

 Kiva pikkulisko oli piiloutunut puuhun.

 Pääteltiin, et noitten lintujen täytyy olla samaa lajia naaras ja uros ku noita näki joka paikassa yhdessä

 Yhtenä iltana Kenguruottia kulki meidän auton yläpuolella. Kuinka söpöt voi ollakkaa niitten jalat!

Löydettiin Noosasta kauempaa keskustasta yks tosi kaunis ja kiva paikka

Miia bongailee tälläsiä ja muita eläimiä joka paikasta, mä vaan kävelisin ohi.

20km Kävelylenkiltä

Nähtiin tän ravun tekemä itsemurha, kun se ei täyttänyt tota koloaan ennenku vesi tuli ja se hukkui! Jännä juttu