Warning!! Aussisaldo lopussa!!

 Vili ja Pauliina nautiskelemassa Picnik ruokien jälkeisistä tunnelmista

26.1

Australia day! Lähes kaikilla on tänään vapaapäivä, mutta baarit ja ravintolat on auki. Kiertelin myyden itseäni eli jakaen CVtäni ympäri chapel streetiä ja muutama vaatekauppakin oli auki joten koitin tarjota CVtäni myös niille. Muutamasta paikasta oltiin oikeen innokkaasti ottamas mun tietoja, mutta olin jo antanut kaikki pois, joten täytyy huomenna käydä tulostamas lisää ja antaa vielä niillekkin. Aijon myös huomenna sanoa, että voin mennä joku päivä ilmasena tekeen töitä näytiksi jos sillä vaikka irtois töitä. Perjantaille meidät on kutsuttu jonnekkin päin Melbournea työhaastatteluun jonkinlaiseen myyntityöhön. Ilmeisesti siis puhelinmyyntiä tai jotai ovelta ovelle kaupustelua. Palkkaa luvattiin ainakin puhelimessa 900$ viikolta, joten se olis ihan hyvä.

Toi toinen palmu ei ole raaskinut tiputtaa kuolleita lehtiään. Pieni parta!

Oon myös tavannut yhden prinssi nimisen pojan, joka koittaa myös etsiä mulle ja Miialle töitä ihan hyvää hyvyyttään. Se sano serkkunsa kanssa, että täältä on vaikee löytää töitä jos ei ole ketään auttamassa ja siksi ne haluaa auttaa meitä. Ne myös tarjos omaa autopaikkaansa meille, että meillä olis vähän turvallisempi nukkua, mutta saa nähdä viedäänkö me autoo sinne ollenkaan kun tuntuu et ne pojat on aina töissä eikä ehdi näyttään missä se autopaikka sijaitsee! Mun mielestä meillä on kyllä aivan turvallista nukkua muutenkin asuinalueilla ja löysin ilmasen parkkipaikankin suhteellisen läheltä Chapel streetiä.

Rinsessa Prinsessojen paikassa

Oon yllättynyt miten kauan meidän vähät rahat kestää. Odotan koko ajan, että mun pankkikortti ei toimis tyhjyyttään, mutta aika vähällä sitä pystyy elämään kun käy suihkussa ja vessassa pummina jonkun hostellissa ja syö oikeestaan vaan nuudelia. En kyllä tiedä mitä me tehdään Miian kanssa kun Pauski ja Vili muuttaa pois. Täytyy varmaan laskee meidän auton myyntihintaa, että saatais se myytyä ja päästäis sitte itsekki nauttimaan kerrossängyssä nukkumisesta. Kauheesti hoetaan Miian kanssa, että tätä ja tätä tehdään ja halutaan ostaa sitten kun ollaan saatu töitä. Kuitenkin täällä maksaa hostellissakin asuminen jo n.200$ viikossa, joten paljon rahaa kuluu siihenkin.

Me tehtiin Pauskin kanssa kuperkeikkoja ja Vili yritti kärrynpyöriä

Haluaisin kuitenkin ennen Suomeen paluuta ostaa oikeet australialaiset UGGi bootsit, käydä surffaamassa ja nähdä blue mountainsit Sydneyn lähistöllä. Jotenkin täytyy siis matkustaa vielä sinne Sydneyynkin. Oon haaveillut poikkeemisesta jossain kotimatkalla, koska se lento tuntuu ihan järkyttävän kauheen hirveen pitkältä lentää yksinään. Tiedän, että moni ihminen munkin tutuista on tehnyt sen, mutta mä haluisin kyllä kunnollisen välilaskun pariksi päiväksi. En tiedä vielä lisäiskö se lennolle hintaa, koska meidän lipuissa lukee, että päivämäärää tai matkaa voi muuttaa lisämaksutta kerran. Ostin myös jo ylimääräsen repun, jonka voin sitten ottaa mukaan lentokoneeseen. Testasin sitä eilen ja sinne mahtuu ihan järkyttävästi tavaraa (melkein kaikki mun vaatteet). Pelottaa vaan miten paljon joudun maksaan ylipainosta (ei siis omastani vaan tavaroiden).

-Alisa

Melbournen salamatkustajat

21.1

Ollaan muutama viime päivä joko istuttu kirjastossa etsimässä töitä tai oltu rannalla ottamassa aurinkoa. Itsensä polttaminen jatkui eilenkin ja poltin peppuni kun maattiin Miian ym. kanssa 12-18 rantsulla. Aurinko jotenki ei täällä tunnu yhtään liian kuumalta ja jotenki on oikeen mukavaa polttaa itsensä. Sitten todellakin tiedetään mistä se melanooma meille on tullu, mutta ainakin ollaan nautittu joka hetkestä! Käytiin myös yks päivä Queen Victoria marketissa, jonne ollaan suuntaamassa myös tänään. Löysin tosi kivoja juttuja tuliaisiksi, vaikkei mun pitänyt mitään tuoda kellekkää, mut jos ihan pikkasen vaan perheelle. Tuntuu muutenkin, että rinkka painaa NIIN PALJON takasi tullessa että joudutaan maksaan miljoona lisäkiloista.

Saatiin toissapäivänä parkkisakkokin, mutta ei aijota maksaa sitä. Ollaan annettu viranomaisille yhden hostellin osoite, jossa asuttiin Brisbanessa, joten ei uskota, että ne vois meitä jäljittää. Katsotaan sitten lentokentällä, kun ne nappaa meidät täysivaltaisina rikollisina. Hups! Tänään kirjaston edessä oli Woolwortsilla piste, jossa ne jako ilmasena kaikkee ruokaa. Saatiin kauheesti keksejä, myslipatukoita, limpparia, rusinoita, aurinkorasvaa ja hotdogit. Tästä kiitollisina pistettiin vähän rahaa pelastusarmeijan lippaisiin, joita niillä oli näkyvissä. Harmi vain ettei kirjastoon saanut tuoda mitään elintarvikkeita, joten jouduttiin ottamaan lokero. Se maksoi tosin vaan 1$/4h joten ei siitä paljo joutunut pulittamaan. Kaikista parhainta oli, että Noora makso lokerikon ja automaatissa mistä lokero varattiin sai valittua suomenkielisen opastuksen!

-Alisa

Landepaukuista tulikin Big City Girls

Adelaidea vuorilta kuvattuna. Kannattaa napsauttaa nää isommiksi.

Uluru

13.01

Maisemat Alice Springsistä Adelaideen olevalla tiellä oli edelleen todella tylsiä, mutta kierrettiin Uluruun katsomaan big rockia, jonka ilmeisesti olis pitänyt olla iso punanen kallio, mutta meille se esittäytyi vähän violettiin menevänä. Tästä reissusta tuli yhtä tietä edestakaisin ajaen meille 280km kieppi. Nopeusrajoituskin hidastui kun saavuttiin southern territoryyn eikä saatu enää päästää 130. Oltiin matkalla yötä levähdyspaikalla ja sielä tuuli ihan hirveesti. Näin koko yön unta kovassa tuulessa ajamisesta. Aamusta sitten jatkettiin tylsää ajoamme ja Miian kanssa koitettiin pitää itseemme virkeinä pelaamalla aliasta ja täyttämällä sanaristikkoa aku ankasta, joita Henna anto meille jouluna.

Piti ottaa kuvaa, mutta otinkin videoo. Siispä Miia ja lehmiä

Adelaiden lähestyessä maisemat alko oleen vähän vehreempiä ja sielä oli myös kummallisia suolajärviä tai jotain vastaavia, joissa ei ollut vettä, vaikka niin näyttikin ja ne hohti vaaleenpunasina. Muutama viinitilakin nähtiin. Ajettiin suoraan Adelaiden keskustaan eikä tosiaan tiedetty, että se on lähes kahden miljoonan ihmisen kaupunki. Hiukan jännitti ajaa pitkästä aikaa muiden autojen keskellä kun koko keskimaassa nähtiin yhteensä varmaan 50 autoa. Ajettiin sattumalta vuorelle näköalapaikalle ja sieltä lähdettiin suunnistaan merta kohti. Adelaidessa on aivan ihania rantoja n.10minuutin ajomatkan päässä keskustasta. Etsittiin suojaisa nukkumapaikka ja lähdettiin mäkkäriin. Oltiin ihan ku jostai eri maailmasta kun lauantai-iltana mäkki oli täynnä tälläytynyttä kaupunkilaisnuorisoo ja Miian ja mun kuteet, hiukset ja naamat oli ku suoraan biitsiltä tulleet. Ei todellakaan kuuluttu joukkoon ja lähdettiinkin sieltä nukkumaan päättäen, että seuraavana päivänä on pakko meikata.

Miia pisti oikeen tanssiksi kun oli niin nätti O.C ranta. Mulla ainakin kuvasta päätellen toinen jalka on poikki.

Aamulla lähdettiin keskustaan etsimään turist infoa, joka oltiin edellisenä päivänä ohi ajaessamme nähty. Kierrettiin katuja edestakasin ja lopulta Miian ja mun yhteiskartanluvulla löydettiinkin perille ja vietiin auto kauemmas parkkiin. Turist infosta saatiin lista hostelleista ja soiteltiin ne kaikki läpi töitä kysellen, mutta vaan yhdessä olis ollut. Päätettiin kuitenki vielä yöpyä autossa, koska hostellissa asuminen söis vaan kaikki meidän rahat. Kierrettiin keskustan kauppakatua katsellen kivoja vaatteita, mutta ei ostettu mitään. Illaksi lähdettiin eri rannalle ja käytiin jonkinlaisessa lasten pelitalossa, josta olis voinu ostaa laskuja vesiliukumäessäkin. Oli tosi nätti ilma ja siivottiin vähän autoakin. Auton pissapojan nestekki oli loppunut ja löysin meidän autotavaralaatikosta jotain sen tapasta. Millään ei meinannut aueta konepelti ja yks mies pysähty auttaan mua sen kanssa. Miia puhu perheelleen kauan puhelimessa ja yöksi mentiin eri paikkaan nukkumaan kun edellisenä päivänä.

Meidän simppukkakokoelma, joista osasta on kovaa vauhtia tulossa kaulakoruja

Mun mielestä oli hyvinkin huvittavaa kun kärpäset tuntuu tykkäävän Miiasta. Siitä on tullut erinomainen kärpästen tappaja!

Heräsin siihen kun meidän auto kuhisi hyttysiä ja mä olin saanu jo tosi monta puremaa. Olin jotenki erityisen allerginen niille hyttysille ja mulla meni hermot, joten Miia jäi nukkumaan takaosaan kun mä ajelin hiljakseen rannalle, jossa jatkoin nukkumista etupenkillä. Herättyämme oikeesti pistettiin pöytä pystyyn ja tehtiin lämminkuppikeiton tapasta soppaa aamupalaksi, joka oli ihmeen hyvää. Ajeltiin eri rannalle ja mentiin kävelylle. Rannalta löyty tosi kivoja simpukoita ja otettiinkin niitä mukaamme ehkä vähän liikaakin. Päivän suunnitelmana oli mennä syömään IKEAan ruotsalais-suomalaista ruokaa ja sinne lähettiin lenkin jälkeen. Syötiin ittemme ihan täyteen eikä pystytty lähteen minnekkää sieltä ravintolasta varmaan kahteen tuntiin. Ostin sinappia ja se maistuu NIIN hyvälle näkkärin ja varrasleivän päällä. Oon niin ilonen et oon säästelly äidin lähettämiä varrasleipiä. Katottiin IKEAn odotustilassa joku leffakin ja ilta kulutettiin piirtelemällä parkkipaikalla. Yöksi mentiin samaan paikkaan kun ensimmäisenäkin iltana.

Ajoasento vaan paranee matkan edetessä, nyt on kaasujalkakin jo vaihtunut.

Kolmas aamu sarasti ja jo meille tulleen tavan mukaan suunnattiin rannalle. Miian oli tarkotus mennä suihkuun rannalla, mutta se törmäskin sellaseen aussimieheen, joka tarjos meille lämmintä kylpyä sen luona. Pakattiin kampsumme ja otettiin mies meidän auton kyytiin ja ajeltiin sen luokse. Se asu ihan rannalla n.3km päässä rivitalossa. Se pisti meille kylpyveden ja tarjos virvoitusjuomaa. Oli tosi kiva, että päästiin pesulle ku ei oltu neljään päivään suihkussa käyty et taidettiin vähän haistakki jo. Lähdettii kiertään ostoskeskusta ja ostettiin tosi halvalla mekot mun synttäreiksi. Miian oma makso 5$ ja mun 10$. Innostuttiin shoppailusta ja ostettiin sitten molemmat laukutkin. Mun Sydneystä ostamani laukku jäi Bundabergiin, koska sen hihna hajos ja oli mun jo aikakin saada isompi olkalaukku. Käytiin vielä IKEAssa shoppailemassa tuliaisia Melbourneen Pauliinalle, Vilille ja Nooralle ja lähdettiin ajamaan kohti Great Ocean roadia.

Mikä haikara, ei ku PELIKAANI aura

Mun ihka ensimmäinen lautalle ajo. Oli aika jännää.

Eksyttiin sitten aivan heti ja päädyttiin vaihteeksi mutkaisille vuoristoteille. Miian suunnistustaidoilla päädyttiin ajamaan viinitarhojen vierestä ja lautalla päästiin oikeelle tielle. Tuli aika paljon lisäkilometrejä, mutta olihan se nyt mukavaa vaihteeksi eksyä. Ajeltiin iltamyöhään asti merenrantaa pitkin ja ostettiin pizzat iltapalaksi. Yöksi jäätiin ilmaselle leirintäalueelle. Nukuttiin lehmien ammuessa jossain lähellä pellolla, mutta ei missään vaiheessa nähty niitä. Seuraavana päivänä aamusta satoi vettä ja me lähdettiin ajelemaan jonossa vieläkin etsien Great Ocean roadia. Ajeltiin sitten rekankin perässä ja ihmeteltiin minkä takia se kiertää tien toiselle puolelle. Mä tietenkin kuvittelin, että edessä olis ollut taas joku kengurun raato, mutta siinä olikin tallustelemassa tien yli täysikasvuinen koala. Miia näki ensimmäisen koalansa ja sen mielestä se oli pieni, vaikka se oli varmasti suurin jonka mä olen nähnyt. Oon niin ilonen ettei ajettu sen päälle!!

Ensimmäinen pysähdys Great Ocean Roadilla

London Bridge

Löytyihän se oikea tiekin selostuksilla, jotka Pauliina oli meille avuliaasti tekstannut. Maisemakuvauspaikkoja oli n.300m välein ja melkein jo kyllästyttiinkin pysähteleen niissä. Onneksi kuitenkin aurinko alkoi paistaa kun saavuttiin ensimmäiselle niin oli mukavempi katsella maisemia monien muiden turistien kanssa. Poikettiin Turist infoon pyytään karttaan ja kysyyn missä 12apostolies paikka on, jonka Miia halus nähdä. Sieltä saatiin myös tietää, että puolet tiestä oli suljettu ja jouduttiinkin muuttamaan hiukan matkasuunnitelmaamme. 12apostolies oli tosi lähellä Turist info paikkaa ja sielä alkoi taas sateleen vettäkin. Sen jälkeen ei oikeen ollut enää meren rannalla kuvauspaikkoja ja jatkettiin matkaamme viidakon halki kulkevaa tietä.

12Apostolies postikorttimaisemaa

Huomasin vesiputouskyltin ja päätettiin poiketa kattomaan se. Ajettiin n.7km keskellä viidakkoa osan ajasta hiekkatietä ja jouduttiin vielä kävelemäänkin n.2km matka suurimmaksi osaksi pitkin rappusia. Putoukset oli tosi nätit ja me oltiin aivan poikki sinne päästyämme. Takasin käveltyämme Miia alko nukkumaan ja mä jatkoin ajelemista kohti Melbournea. Miia nukku varmaan tunnin ja heräs vaan kerran kun pysähdyin pyytään kameraa kun näin lehmien kulkevan jonossa tiellä ilman mitään ihmistä ohjastamassa niitä. Oli aika huvittava näky! Melbournen lähestyessä tie muuttu moottoritieksi ja sielä oli vaan satasen rajotus! No mä en hyvällä tiellä jaksanut sataa ajaa, mutta 110 vauhdilla sain ohitella kaikki. Keskustan lähestyessä tiehen muuttu 4 tai 5 kaistaa ja soitettiin Pauliinalle, joka tosi hyvin ohjasti meidät niitten hostellille. Jätettiin auto parkkiin niiden hostellin kanssa samalle kadulle ja päätettiin jatkaa autossa nukkumista kun ei oikeen ole rahaa. Juotiin siinä ilta viiniä Pauski, Vili ja Noora seuranamme. Hostellille saapui myös kaks suomalaista tyttöö, jotka meni kuitenkin heti nukkumaan lennosta väsyneenä.

 Trible falls

Melbourneen saavuttiin pilvisessä säässä.

15.1

Ei kyllä tiedetä mikä ton nimi on, mutta joku kissaeläin ilmeisesti ku luultiin sitä aluksi kissaksi.

Ei olla kauheesti ehditty Melbourneen vielä tutustumaan, mutta St Kildan alueella ollaan kierrelty ja eilen mun synttäreitten jälkeen lähdettiin baarista Miian kanssa kävelemään meidän autolle, joka ollaan viety vähän kauemmas asuinalueelle ilmaseen parkkiin. Lähdettiin sitten heti väärälle tielle ja oltiin eksyneenä varmaan n. tunnin keskellä yötä hortoillen ilman karttaa. Onneks ei sentään oltu kännissä! Meinattiin kääntyä takasin kun korkokengillämme sipsuteltiin tosi paljon väärään suuntaan, mutta ei antanut luonto periksi ja löydettiinkin kiertotie oikeelle kadulle. Mä tosin luovutin korkkareilla kävelyn jo puolessa välissä matkaa! Nähdiin myös jotain kissan ja kummituseläimen yhdistelmiä, jotka oli todella sulosia. Muutenkin kaduilla tuntu kummallisen turvalliselta kulkea. Koko ajan nähdiin ihmisiä, jotka oli menossa baarista kotiin ja taksi vilahteli ohi vähän väliä.

Synttäri picnik Melbournen rannalla

Tänään nukuttiin myöhään ja oltiin rannalla 7 suomalaisen voimin. Uudet tytöt Mirja ja Ansku on liittynyt meidän seuraamme jo edellisiltana ja on tosi mukava saada uuttakin suomalaista seuraa. Taidettiin enemmän tai vähemmän kaikki palaa. Valkoset Mirja, Ansku, Noora ja Vili käytti kunnon suojakertoimia, mutta me ei olla Miian kanssa enää käytetty aurinkorasvaa pariin viikkoon muutaku nenässä. Olis ehkä kannattanut olla vähemmän aikaa rannalla, koska mulla on palanut päänahka, otsa, huulet, rinnus, koko selkä, taka ja etureidet, takapohkeet, polvitaipeet ja vähän myös kädet. Taisin olla kyllä kaikista palanein, mutta oon ilonen koska musta on tuntunu jo hetken aikaa etten enää rusketu ollenkaan ja nyt on pakko tulla väriä lisää pintaan. Katsotaan niin tuon myös melanooman tuliaisena suomeen.

Tästä huomaa hyvin ketkä on ollu kauiten ausseissa ja miten epätasanen meidän rusketus on.

Tässä viitettä meidän palamisesta ja Miian selkä ei edes palanut pahasti!

Ollaan laitettu nettiin autonmyynti-ilmoitus Gumtree.com.au. Koitetaan nyt aluksi myydä sitä 3000$, mutta saa nähdä miten käy. Sehän on kuitenkin todella hyvin toimiva auto ja juurihan mekaanikkokin sen tarkisti. Ainut vika on vaan, että sillä on ajettu 415 000km. Vielähän tuolla päästelis varmaan 85 000. Lisäksi otettiin pitkästä aikaa yhteyttä Work&Traveliin ja kysyttiin olisko niillä tarjota meille Melbournesta töitä. Tää tuntuu ihan järkyttävän isolta paikalta varsinkin kun ei olla vielä keskustaakaan nähty ja St Kildan aluekkin tuntuu meille jo keskustalta, mutta mitä voi odottaa kolmen tuhannen ihmisen kaupungilta. Jos niiltä ei löydy meille töitä maanantaihin mennessä joudutaan lähteen itse jakamaan CVtämme kaikkialle. Oon nähny muutaman sulosen näkösen ompelimon joissa mun tekis mieli poiketa. Olis ihanaa tehdä pitkästä aikaa oman alan töitä, mutta tällä hetkellä mikä tahansa työ kelpais ettei tarvis ihan heti kotiinkaa lähtee.

Saatiin rantsulla myös ilmaset jäätelöt

-Alisa

Uudet tuulet puhaltaa

2.1.2011

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!

Lepakoita puussa

Nyt ollaan selvitty uusi vuosi ja joulu, joten eiköhän olla jo tän reissun paremmalla puolella. Ei olla tulossa ihan vielä kotiinkaan, kun ensimmäinen idea oli, että jos ei pärjätä voidaan tulla uuden vuoden jälkeen. Ollaan pärjätty mahtavasti ja hitaasti jäätyvä Suomi saa odottaa. Huomenna jatkuu matka toivottavasti pois Cairnsista. Matkalla ensimmäisenä pysähdyspaikkana on Millamillan vesiputois, jonne toivottavasti pääsee vielä autolla. Koko Itä-Australia on tulvien peitossa vieläkin ja koitetaan lähtee sitä pakoon.

Miia katselemassa ilotulitusta laguunilla

Miia muutti mun huoneeseen eilen ja tänne on tullut myös pari irlantilaista poikaa ja kaks ranskalaista tyttöö. Pojat on ihan mukavia, vaikka ne on täs nukkunutkin kaikki päivät ja bilettänyt jossain kaikki yöt. Tytöistä en oikeen tykkää ne tuntuu olevan tosi töykeitä. Se voi tosin johtua niiden aksentistakin, joka on tosi vahva. Koitetaan nyt nauttia vielä yhden yön verran ilmastoinnista ja oikeista sängyistä. Luulen, että autossa nukkuessa keski-Australian ilmasto lämmittää meitä paljon enemmän ku läheisyys vaikka joudutaanki nukkuun melkein kiinni toisissamme.

Minä esitin kissanaista koko illan

Koitettiin tänään metsästää Miialle uutta puhelinta siinä onnistumatta. Ei olla löydetty käytettyjen puhelinten liikettä, vaikka ei noi uudet halvimmatkaa nokialaiset maksa kun alle 50euroa. 29$ olis saanut nokialaisen, mutta siihen olis ollu laitettuna liittymä valmiiksi ja siinä on joku esto ettei pysty vaihtaan sim-korttia. Eihän me sellasta Miiuskalle haluttu, joten siirrettiin puhelimen ostoo taas myöhemmäksi. Kyllähän tää meidän elämä vielä hetken sujuu yhdelläkin kännykällä. Ei ainakaan tule kinaa autossa kuka saa ladata ensin omansa! Miialle nykyään on tärkeempi rannekello kun puhelin. Se on siirtynyt jollekki 40-luvulle ku ei me telkkariakaan katota ollenkaa ja netissäkin kuitenki suht harvoin käydään.

5.1.

Lähdettiin Roadtripille kolmas päivä aamusta. Saatiin turist infosta kartta, jolla päästiin suunnistamaan Millamillan vesiputousta kohti. Valittiin lyhyempi kiemurainen reitti, koska toista tietä olin jo ajanut eikä Josephinefallsiin kannattanu mennä kun se tulvi niin paljon. Meidän kiemurainen reittihän tarkotti siis sitä, että se meni vuorten yli pikkuruisia teitä, joilla oli aivan ylisuuret nopeusrajoitukset. Selvittiin kuitenkin hengissä alas vuorenrinnettä ja vesiputouksellekkin asti parin mutkan jälkeen. Millamilla oli kaunis, mutta vesi sielä oli hyytävän kylmää, joten en uskaltanut mennä uimaan vaikka yritinkin. Ei viihdytty sielä kuitenkaan kauaa vaan haluttiin jatkaa matkaa peläten tulvia.

 Öljyjen tarkistus käynnissä

Miia Millamillalla

Ajettiin yli 400km länttä kohti näkemättä ollenkaan tulvaa tiellä ja oltiin jo ihan varmoja, että selvittiin näkemättä yhtään tulvimista. Tulvathan on peittänyt lähes koko Queenslandin allensa, joten sinne meneminen joulu-maaliskuussa on silkkaa hulluutta sellasina vuosina kun tulvat on pahoja (eli nyt). Oltiin ajamassa n. 100km päässä Normantonista, kun kohdattiin ensimmäinen tulva. Se oli alle 10cm syvyinen ja siitä pääsi autolla hienosti ohi. Vastaantuleva autokin vain heilutti meille ja hymyili, joten ajateltiin ettei ainakaan pahempia voi olla luvassa. Tuli kuitenkin seuraava, joka oli varmaan 15cm syvyinen ja seuraava 20cm. Nää meidän auto kesti ihan mukavasti vaikkakin ton 20cm jälkeen kaasu vähän jökkikin.

Ennen tulvia maisemat näytti tältä

Lehmävarotuskylttejä näkyy aika paljon

Ajeltiin hetken matkaa ja luultiin tulvien jo loppuneen kunnes tuli tosi lyhyt pätkä tulvaa, jossa virtas vesi. Ei huomattu miten syvää siinä oli joten fiksuina tyttöinä mentiin vaan siitä lujaa läpi, että ei ainakaan jäätäis sen keskelle jumiin. Auto sammu keskellä lätäkköö, mutta se meni onneksi vielä meidän liikkeen voimasta toiselle puolelle ja pitkälle siitä eteenpäin. Kävin avaamassa konepellin ja pääteltiin, että meidän täytyy odottaa meidän Daisyn kuivumista, koska se oli totaalisen märkä. Pikkulätäkkö oli ollut 35cm syvä. Alettiin odotteleen jotain pelastajia, koska sillä tiellä oli TOSI vähän liikennettä odotettiin ensimmäistä ihmistä varmaan puolituntia. Se nainen ei kuitenkaa osannu auttaa, mutta se sano et sen perässä oli tulossa myös rekka. Ennen rekkaa paikalle ehti isä ja poika, jotka yritti auttaa. Isä paikansi meidän vian strarttimoottoriin, mutta sano, että on aikasemminki nähny autojen kastuvan samalla lailla ja että ne on lähteny toimiin kuivuttua.

Meillä olis ollut monta videoo kaikesta, mutta sen lataaminen tänne kestää niin kauan, että pakko tyytyä vain tähän yhteen lyhyimpään meidän tulvavideoista. Harmittaa kyllä ku ne pidemmät videot olis ollu parempia.

Paikalle tuli myös se rekka ja rekkakuski jäi auttaan meitä, kun isä ja poika lähti pois. Ensin ne koitti kuitenkin pistää virtaa meidän akkuun jos vika olis sattunutkin oleen sielä. Eipä auttanut ja rekkakuski nosti meidän autoo päästäkseen käsiksi starttimoottoriin, muttei saanut sitä toimiin. Sekin sano, että meidän pitää vaan odottaa, että jos mennään sen mukana rekkakuskien yöpaikkaan Normantoniin ja se lupas myös kyytiä meidät seuraavana päivänä takasi auton luokse. Ei nähty kauheesti vaihtoehtoja, joten lähettiin. Just ku oltiin lähdössä kuultiin kaameeta meteliä tulvasta ja olin ihan varma, että sielä on krokotiili, mutta sielä talsikin vaan lauma lehmiä. Niitä on tosi paljon teiden varsilla vapaana ilman minkäänlaisia aitauksia. Perillä meitä odotti pari muutakin rekkakuskia ja ne tarjos meille kaljat ja huoneen yöpymistä varten. Paikan omistaja keksi, että voitais lähtee heti hakeen meidän auto ja se soitti yhden kaverinsa paikalle kärryn kanssa ja niin me lähdettiin lähes 10 illalla ajamaan takasi se 100km meidän auton luokse. Ei se auto vieläkää käynnistyny ja sen jälkeen olis ollu vielä yks tulvakohtakin, joten auto pistettiin kärrylle ja matka takasi nukkumapaikkaan alko.

Tämä oli siis se kohta, johon meidän auton matka tyssäs

Rekkakuskit alko kattoon vielä Avataria ja Miia meni nukkumaan. Mäki katoin hetken matkaa leffaa, mutta se ei mun mielestä ollu kauheen hyvä niin menin Miian seuraksi. Oltiin tosi väsyneitä meidän päivän seikkailun jäljiltä. Aamulla meidät pelastanu rekkakuski haki meiltä autonavaimet ja ne alko korjaamaan meidän autoa, kun me jatkettiin vielä unia. Paikan omistaja oli mekaanikko ja ne katso varmuuden vuoksi, että siinä autossa ei ole muitakaan vikoja. Kun herättiin 11 miehet istu keittiössä ja me mentiin suihkuun. Auton tarvi kuivua vielä pari tuntia ja me katottiin joku komedia. Kahden aikaan kerättiin kimpsumme ja kampsumme ja lähdettiin. Miehet teki koko lystin meille ilmasena ja ymmärrettiin sillai et se oli vaan jännittävää, koska niille ei muuten oikeen tapahdu mitään kummallista elämässä. Saatiin vielä kokispullokin matkajuomiseksi.

Kauempana taukopaikalla maasto oli jo hitusen kuivunut

Rekkamiesten mukaan meidän matkalla Cloncurryyn ei pitäny olla isoja tulvia, mutta sieltäpäin oli tulossa myrsky. Lähettiin toiveikkaana ajamaan ja 20 minuutin jälkeen taivas repes eikä me nähty mitään eteemme. Köröteltiin siinä 30 keskellä tietä ajaen ja toivoen ettei meidän auto kastuis pahasti. Meinattiin kääntyä takasin kun alko tuntuun ettei sellasen sateen jälkeen voi kun tulvia, mutta oltiin rohkeita ja jatkettiin matkaa. Muutama pieni tulvakohtakin ylitettiin oikein hitaasti ajaen niinkun rekkakuskit oli meille neuvonut. Mä olin jo valmiiksi ihan kylmästä hiestä märkänä ku olin jännittäny niin paljo vesisateessa ajamista kunnes yhden tulvakohdan jälkeen kiihdytettyä kuulu kops ja pieni kenguru pyörähti kaks kertaa meidän renkaan ympäri. Se tuli keskellä tulva-aluetta ihan puskista Miian puolelle enkä mitenkää ehtinyt väistään sitä. Mä  olin aivan shokissa ja jatkoin vaan ajamista itkien Miialle, että mä tapoin kengurun. Mulla meni käsistäki tunto eikä tullu ees mieleen pysähtyä kattomaan kuoliko se oikeesti. Harmittaa vielä enemmän ehkä se että heti toinen ajatus mulla oli, että tulikohan autoon mitään ja Miiakin vaan nauro vieressä, että oli nähnyt sen pikku kengurun viimesen katseen.

Eihän me kyseisestä yksilöstä kuvaa saatu, mutta se oli suurinpiirtein ton näkönen... vähän pienempi vaan.

Pysähdyttiin muutamaa pikku tulvakohtaa myöhemmin katsomaan oliko kenguru jättäny mitään jälkiä meidän autoon, mutta muuta vikaa ei löytynyt kun vähä irronnut roiskeläppä. Otin sen sitten myöhemmin irti kokonaan kun mokoma rohisi aina kun tein jyrkemmän käännöksen. Ton jälkeen matka oli kuitenkin ONNEKSI rauhallinen ja suhteellisen suoraa tietä. Jatkettiin vielä Mount Isaan asti, koska oli valosaa eikä muakaan väsyttänyt. Sielä tankattiin ja tsekattiin mäkkärissä facebookki. Jatkettiin kuitenkin vielä pimeelläkin matkaa, mutta ei uskallettu mennä hirveen kauaksi pimeellä, kun pelättiin kenguruita. Parkkeerattiin rekkojen taukopaikalle yöksi. Matkalla otti tosi paljon päähän kun missään muualla kun isoissa kaupungeissa ei ollut kenttää. Oikeestaan Alice Springsiin tultaessa vain Mont Isassa oli kenttää. Onneks rekkamiehet anto mun käyttää niiden puhelinta Normantonissa, että sain ilmotettua Joshille olevani hengissä.

Clooncurry ja Mont Isan välillä

Kolmannen päivän aamu sarasti kuudelta Miialle ja mulle ja lähdettiin huristamaan reilua tuhatta kilometriä Alice Springsiä kohti. Matka taittui aluksi tietä 66 pitkin pari sataa kilometriä, josta vaihdettiin Darwinin ja Alice Springsin välillä kulkevalle hyvin suoralle tielle, jossa oikeestaan koko matkan oli 130km/h rajoitus! Matka meni siis todella nopeesti ja pysähdyttiin yhteensä neljä kertaa. Maisematkaan ei ollut mitään silmiä huumaavia vaan lähinnä aakeeta laakeeta peltoo ja jonkinlaista pusikkoa. Pikkutirppoja vilisi silmissä ja osuttiin aika mukavasti varmaan kymmeneen ja yks haukkaki taisi mun päähän matkalla lentää. Autoon ei kuitenkaan tullut jälkiä!  Ensimmäisessä pysähdyspaikassa syötiin aamupalaksi kanahampurilaiset, jotka maistu ihan rasvalle ja täytettiin myös meidän vesipullot, joita meillä on varmaan 20. Toinen pysähdys täyty tehdä kun bensa uhkaili loppumisellaan, mutta sielä oli bensan hinta päätä huimaava 1.8 ja jotain dollaria, jotan ei tankattu kun puolitankkia ja jatkettiin seuraavaan vähän isompaan kaupunkiin, joka oli ihan täynnä tummaihoisia ihmisiä. Sielä bensa oli onneksi normaaleissa lukemissa ja saatiin 1.499/litra. Istuttiin myös limpparille, että auto sai jäähtyä hetken aikaa.

Tällästä tylsää maisemaa oli alkumatkasta 130km/h

Kalliin bensapaikan pihassa tallusteli myös aika sonni

Neljättä pysähdystä ennen matkaa Alice Springisiin oli enää 150km ja auton joku vikavalokin alko palamaan. Ajattelin sen johtuvan ylikuumenemisesta, koska se sammu aina kun hidastin vauhtia. Pysähdyttiin syömään nuudelia ja huomattiin maan ja jopa muurahaisten olevan täällä punaisia. Aurinko paisto tosi kuumasti taivaalta ja kärpäset kiusas meitä. Mulle on automatkalla jopa ruskettunu bikinin yläosasta rajat, joista koitan nyt päästä eroon. Alice Springs saapui aika nopeesti ton pysähdyksen jälkeen (kiitos sen 130km/h nopeusrajotuksen) ja täällä alko oleen maisemana jo vähän korkeempia puita ja vuoren tapasiakin. Tää tuntuu ihan mukavalta pikkukaupungilta ja otetiin YHA hostellista 2 yötä. Oli aika kallista 24.5$/yö, mutta tollasen ajo urakan jälkeen tekeekin mieli levähtää hetki. Miia meni oikeestaan heti nukkumaan kun päästiin hostellille ja mä kävin tsekkaamassa suihkut, jotka on tosi uudet ja hienot.

Nyt alkaa oleen jo ranteen kipeenä kirjottamisesta ja mä puolinukahtamaisillani mun pikku majassa, jonka tein lakanoista kerrossänkyyn, joten on untenmaille siirtymisen aika.

6.1

Ollaan tää päivä vaan otettu rennosti hostellin uima-altaalla ja ostettiin myös 10$ netti vuorokaudeksi vaikkei sitä pystytäkkään koko aikaa dataamaan. Tänään myös erosin aussimiehestäni, joten ei ollut pitkä liitto se. Kotiin paluu siis siirtyy mun osalta myöhemmäksi, mutta luultavasti toukokuussa voi lentokentälle meno odottaa. Huomenna jatketaan 10 aikaan aamulla matkaa ja suuntana on Adelaide. Siirryttiin takaisin ensimmäiseen matkustussuunnitelmaamme, kun ei tää autollakaan matkustus niin halpaa ole. Perth saa siis viihdyttää jotain muita backpackereitä. Adeleideen on 1531km eli kahden päivän ajomatka. Sieltä täytyisi etsiä jotain töitäkin taas vaihteeks.

-Alisa