elämän päivitystä

29.11.2010 klo 16.33

Uus työpaikka on ollut tosi rankka. Päivät on yleensä n. 9 tuntia josta ei makseta kuitenkaan palkkaa kun osasta ajasta, mikä on tosi ärsyttävää. Ensimmäisenä päivänä oltiin töissä 6 tuntia, josta työskenneltiin 4 tai 4,5 ja palkkaa kuitenkin saatiin vaan 2,5. Valitettiin toki asiasta, mutta en tiedä saadaanko koskaan rahoja. Nyt tiedetään ainakin ettei ruokatauosta ja paikkojen vaihtamisesta saa rahaa, joten vaan tomaatinkeruukoneen päällä istumisesta maksetaan. Työ on onneks 7 päivää viikossa, joten siitä pitäis silti saada ihan hyvät rahat. Nyt oon työskennellyt sen 7 päivää putkeen ja selkää särkee ihan kauheesti, joten pyysin huomisen vapaaksi. On ollut muutenkin ideana ottaa Australiassa tatuointi niin varasin huomisaamuksi tatuointiajan. Mulle on tulossa päivänkakkaroita jalkaan (koska meidän auton nimi on Daisy), oskun tähti korvan sisään ja pari nuottia korvan taakse. Kaikki kuitenki sellasis paikois ettei ne koko ajan ole esillä, ku en halua mitään kauheen näkyviä tatuointeja.

Oon viettänyt oikeestaan koko vapaa-aikani Joshin kanssa, laittanu sille suomalaista ruokaa kuten pannaria ja makaronilaatikkoo ja se on laittanu mulle tosi hyvä sapuskoja valmiiksi ku tuun töistä kotiin. En ole siis viettänyt aikaa hostellilla oikeestaan ollenkaan ja Henna onkin saanut mulle joka ilta soittaa töihinlähtöajan (joka on yleensä 04.50 joten joudun herään neljältä) Vietän enää kaks viikkoo Bundabergissa ja sitten lähden Miian perään kohti Cairnsia. Josh olis halunnut lähtee mukaan, mutta eihän meidän autossa ole tilaa millekkää miehelle! Tuun sitten luultavasti takasin tänne huhtikuun alussa ja nykyisten suunnitelmien mukaan Josh lähtee huhtikuussa mun kanssa Suomeen! ÄITI MÄ PALAAN KOTIIN!! Mutta kuten sanottu Australiassa suunnitelmat saattaa muuttua ihan hetkessä, joten en ota asioista minkäänlaista stressiä.

Ei ole taas paljon kuvia, mutta äiti tollasta miestä olisin tuomas Suomeen. Ei kyllä ihan mikää paras kuva, mutta kai siitä jotain viitettä saa.

Tosiaan viimenen viikko on ollut niin paljon pelkästään työtä ja unta ettei mulla ole ollut paljon kirjotettavaa. Mun elämän mullistavimpia asioita on ollut kaikki tyyliin ostin sadetakin joka hajos heti ekana työpävänä yms. Ollaan onneks Hennan ja Frankon kanssa yks parhaista työpareista eikä meitä ole uhkailtu potkuilla ihan niin paljon ku muita. Josh on työpäivien päätteeks naksauttanu mun selän, mikä on ollut aivan pelastava tekijä. En varmaan pystyis enää liikkumaan jos joku ei osais naksauttaa sitä! Josh nauraa aina mulle kun lausun englantia tosi hassusti ja tänään sain revetä kun näytin webkamerakuvaa Tampereesta ja Josh yritti lausua sanaa tiehallinto. Suomessa on Joshin mukaan nykyään siis Thai hallinto!

Siinä tatuointi, joka on meillä kummallakin korvan takana. Tosin mun on vähä ylempänä eli se ei näy nii hyvin.

30.11

Mulla on ollut tänään maailman mukavin vapaapäivä. Herättiin Joshin kanssa puoli 6 aamulla eikä saatu enää unta kun oli niin lämmin ja kirkasta. Mun herääminen saattaa toki johtua siitäki et oon tottunut herään neljältä. Tapasin eilen illalla Joshin äidin, joka oli tosi mukava. Mentiin sen luokse kylään yheksältä illalla ja lähdettiin nukkuun yhdeltätoista. Oli tosi mukavaa... Tänään otin sitten kolme tatuointia ja Josh otti yhden. Jalkaan tulleet kukat tuli just hyvään paikkaan ettei ne näy jos käytän korkokenkiä ja oon tosi ilonen ku kaikki kuvat on mun itse piirtämiä. Ainut mikä sattukin oli jalkaan tehty ja siitä tuli vähän vertakin. Yöllä tuli taas nukuttua liian vähän, joten vedin päivällä kolmen tunnin päikkärit. Sen jälkeen sain pestyä likapyykit (työvaatteita en pessy koska ne tulis töis kuitenki heti taas likasiks :D) ja tein töihin ruokaa huomiseks töihin. Josh lähti tänään Brisbaneen, joten joudun oleen pitkästä aikaa hostellilla yötä. Ei oikeen kerrossänky innostais, mutta saanpahan nukkua aamulla vartin myöhempään.

näiden tähtien alla

21.11.2010 klo 17.19

Kierreltiin Miian kanssa toissapäivänä eläintarhassa, jossa on kuitenkin vaan pari hassua eläintä. Kuvia kuitenki sai ihan kivasti otettua ja muutenki oli tosi mukava viettää pitkästä aikaa kunnollista vapaapäivää yhdessä Miian kanssa kun ei satanut vettäkään! Jostain syystä tää kone ei kuitenkaan suostu laittaan niitä kuvia tänne (ÄRSYTTÄVÄÄ!)

Sain TAAS uuden työpaikan. Olin lauantaina keräämässä tomaatteja tomaatinkeräyskoneessa istuen ja se oli ihan kivaa. Ainut haittapuoli oli, että koko päivän satoi kaatamalla vettä ja meinattiin kaikki saada potkut koska 3 ihmistä ei saapunut töihin ollenkaan. Onneks kaikki suju kuitenkin hyvin ja saatiin pitää työpaikka. Mulle lupailtiin jopa, että pääsisin koneen yläosaan lajittelemaan tomaatteja, eikä tarvis istua sateessa. Miia ei ollut lauantaina jaksanut olla töissä ja se oli vaan pyytänyt niitä lähettää bussin hakeen sitä pois. Miia ei siis luultavasti enää työskentele ollenkaan täällä, mutta se lähteekin jo tiistaina pois. Tuntuu kummalliselta jäädä tänne ilman Miiaa, mutta sehän oli meillä alunperinkin suunnitelmissa, ettei meidän tarvisi koko aikaa matkustaa yhdessä.

Sitten siirryn seuraavaan aiheeseen, jota oon vältellyt kirjottamasta. Oon tässä hetken aikaa tapaillut yhtä australialaista/ uusi-seelantilaista miestä ja oon aika in to it. Oon ollut sen kanssa rannalla, ruokkimassa kaloja, pelaamas bilistä ja korista, uimassa (altaassa ja meressä), keilaamassa ja tuntuu että se keksii joka päivälle aina uutta tekemistä. Tosi kiva poika sen nimi on Josh ja se on 23-vuotias. Muistaa kehua mua joka päivä ja tollasen takia voisin jopa kuvitella jääväni tänne. Kuitenkin jatkan matkaani Bundabergistä Cairnsiin Pauskin kanssa 13.12 ja tuun tarmaan huhtikuussa takasin Bundabergiin ja katson mitä tapahtuu.

Viime viikolla sain viestiä facebookkiin Hennalta, joka on myös matkaamassa Australiassa. Henna tarvitti töitä, joten tottakai suosittelin Bundabergin hienoja työmahdollisuuksia. Tänään Henna sitten saapui junalla Brisbanesta ja asettui meidän huoneeseen asumaan. Henna pääsi töihin samalle farmille missä mä olen. Koitan ottaa huomenna sinne mukaan kameran jos ei sada kaatamalla. Ostin tosin kaks sadeviittaa, mikä on ihan hyvä niin voin antaa niistä toisen Hennalle. Töihin pitää lähtee mukavasti siinä 04.50 ja työmatka kestää 40minuuttia. Työaika on 6-12 tuntia!

-Alisa

Huonoin vuosi farmitöiden kannalta koko Bundabergin alueella.

11.11

Nyt selvisi syykin mun työttömyyteen. Oon ilmeisesti periaatteessa saanut potkut! Töissä oltiin sanottu etten ole sataprosenttisesti mukana hommissa (ei ihme jos viime kerralla työskennellessäni olin nukkunut sen 4 tuntia, mikä EI ollut mun vika). Ne ei kuitenkaa mielellään enää ottais mua sinne, enkä mäkään oikeestaan edes haluisi sinne. Ärsyttää kun viimeksikin mun vieressä työskentelemässä oli englantia taitamaton tyttö ja sen virheistä syytettiin mua. En kuitenkaa jaksanut valittaa vaan otin kommentit huonosti tehdystä työstä kiltisti vastaan. Haluisin töihin Pauskin tomaattipakkaamoon, koska sielä on oikeet työajat ja muutenki kuulemma rennompaa ku meillä. Sinne mulle vähän lupailtiinkin paikkaa, mutta en sitten tiedä saanko sitä. Tää 6 päivää Stand by -listalla alkaa kuitenki jo tylsistyttään ihan tosi paljon. Eilen lähdin yksin rannalle surffaamaan ja nautin elämästäni täysin siemauksin kun sain muutaman aallonharjan kiinni. Loput ajasta makoilin vaan mun surffilautani päällä polttaen rintani ja peppuni. No näitähän sattuu joka kerta rannalla ollessa.

Eilen istuin puistossa tietokoneella ja mua vastapäätä tuli istumaan joku juoppo joka höpötti mulle tosi vahvalla aussiaksentilla. Se anto mulle puhelimensa ja sano et pidä sä toi, et sielä on paljo musiikkia. Pistin musiikin soimaan sen kännykällä (joka sattumoisin oli samanlainen ku mun) ja kun miehelle selvis mun olevan suomalainen se innostu ihan kauheesti. Sen isä oli kuulemma suomalainen ja sen miehen sukunimi oli Hauska. (tämä tuli tarkistettua myös facebookista) Se osas jopa vähän suomee ja naureskelinkin sen puheille siinä hetken, mutta sitten tyyppi vaan otti ja lähti pois jättäen kännykkänsä mulle. Odottelin aika kauan vielä puistossa, että se tulis takas, mutta ei se tullut. Hostellille päästyä joku sen miehen kaveri soitti siihen kännykkään ja kysy missä se mies on. Enhän mä tiennyt se oli vaan jättäny kännykkänsä mulle. Pauskin tultua kotiin lähettii viemään sen juopoille kavereille sitä kännykkää rautatieasemalle ku en uskaltanu yksinkää mennä aikasemmin. Onneks pääsi siitä eroon, olikin olo niinku varkaalla ku eihän ny juopoilta voi puhelimia vaan ottaa omakseen.

Muuten elämä täällä Bundabergissä on rauhallista ja aika vakiintunutta, vähän ku olis Suomessa työelämässä. Meidän oli tarkotus lähtee Miian kanssa 23.11, mutta voi olla, että ollaanki viikko kauemmin, että mäki saisin tarpeeks rahaa jatkaan matkaa. Tällä hetkellä tilillä on luultavasti joku 600-700$, mikä ei todellakaan riitä mihinkään. Miialla on tänään luultavasti viimeinen työpäivä Jankassa (+ paljon enemmän rahaa käteisenä) ja sitten sekin vaihtaa luultavasti pakkaushommiin (menee ehkä mun vanhalle työpaikalle). Toivottavasti saatais vielä mahtityöt! Ollaan alettu vähän ajatteleen toista viisumiakin tänne. Tosin täytyy tehdä 3kk töitä farmeilla täällä oloaikana ja Pauliina saneli siihen vielä jotain lisäehtojakin, joista mä en ainakaa tienny mitään, joten täytyy käydä tarkastamassa niitä governmentin sivuilta. Mulla on pyörinyt mielessä, että jos en pääse vieläkään kouluun niin sitten lähden tänne uudestaan huonoihin töihin eli elään unelmaa. En tosin vielä tiedä mitä teen. Pitää kattoa millaseks elämä on muuttunut ja haluanko jäädä suomeen vai tulla takasin. (luultavimmin siis jään Suomeen?) Tosissaan täällä ollessani silti kaipaan Suomen työtäni, varsinkin nyt kun tiedän että jos haluan toisen viisumin mun täytyy tehdä tän vuoden aikana vaan farmityötä enkä voi vaan hakee hommia vaatekaupoista tai ompelimoista. Täällä on kuitenki tullut huomattua miten Australialaiset vaatekauppojen myyjät on paljo kivempia ku Suomessa. Täytyy ehdottomasti ottaa niistä mallia!

Niin juu... Meidän huoneeseen muutti eilen kaks saksalaista tyttöö ja taisin saada niistä kavereita, kun pistin Rammsteinin soimaan! Jei, jotain iloa siitäkin et kuuntelen täällä kaikenlaista musiikkia. Tyttöjen seurassa kun yleensä kuuntelen pelkästään jotain perus poppia, mutta hienoo et huoneessa asuu ihmisiä, jotka tykkää samasta musiikista ku mä! (Oon edelleen innoissani Provinssin Rammsteinin keikasta, tulee vaan flash backejä tiettyjen biisien kohdalla) Niin juu ja noi tytöt on lesboja... :D

17.11.2010 klo 16.05

Oon onnistunut hienosti laiminlyömään blogin kirjottamista, ei ole vaan ollut fiilistä lähteä keskustaan dataamaan. Sain työpaikan perjantaina ja rakastan sitä! Tosin sielä on töitä vaan suunnilleen kolmena päivänä viikossa, mutta koitan saada lisätöitäki. Työ on tosi monipuolista eikä mihinkää pääse kyllästymään. Oon repinyt kasteluputkia maasta, kitkeny rikkaruohoja kuokalla, keränny maissia ja pakannut maissia. Työkaverit on ihan parhaita ja sielä saa kuunnella musiikkia ja jutella töitä tehdessä! Miia taas "oli onnekas" ja pääsi/ joutu mun entiselle farmille, jossa se ei viihdy yhtään. En tajua miten mäkään jaksoin olla sielä niin kauaa kun tunnelma on aina ku hautajaisissa. Miialla on nyt oikeestaan joka päivä töitä.

Oon rakastunut mansikkamaitoon!

Muutettiin sitten kivasti matkasuunnitelmiamme, kun mä en ole saanut oikeestaan ollenkaan rahaa säästöön täällä olo aikana niin mä jään tänne kauemmaksi aikaa ja Miia lähtee ens viikon tiistaina yksin matkaamaan Pauliinan bussipassilla ja mä seuraan Miiaa joulukuun puolessa välissä Pauliinan kanssa. Tavataan sitten toisemme Cairnsissa mistä jatketaan matkaa taas yhdessä Miian kanssa ja Pauliina matkustaa Melbourneen. Tosiaan täällä ei pahemmin suunnitelmia kannata edes tehdä kun kaikki voi muuttua hetkessä!

Pauliinan kanssa vapaapäivänviettoa. Ihana päivä tänään!

Eilen äidiltä tuli paketti Suomesta!! Sain vaikka mitä kivaa ja olin hetken aikaa ehkä maailman onnellisin nainen kun hyppelin takapihalle iso paketti sylissäni. KIITOS ÄITI! <3 Mun sängystä on tullut nyt lähinnä varasto ja täällä hädintuskin mahtuu nukkumaan kun tykkään jotenki säilyttää kaikkia vaatteita ym. tärkeitä kamppeita tässä lähellä. Meidän huoneessa ei nyt enää asu kun saksalaiset lesbotytöt ja me suomineidot. Aikamoista naisenergiaa. Kolme sänkyä olis vapaana saa nähdä kuinka pian saadaan uusia kämppiksiä.


Muut kuvat täytyy lisätä myöhemin, ku ne on Miian kameras enkä löydä sitä.

-Alisa (joka kuuntelee Amis se vaan tienaa enemmän -biisiä hoppilippis nurinpäin päässä, minne katosi entinen Alisa?)

Nää naiset on tärkeit, nää naiset on parhait...

8.11

Huomenna mulla on neljäs päivä stand by -listalla. Alkaa taas pikkuhiljaa ottaan päähän. Ekat kaks meni tosi hyvin ku olin niin poikki työrupeamastani, mutta nyt alkaa jo olla tekemisenpuutetta varsinkin jos sataa vettä! Miialla oli eilen sittenkin töitä, mutta Pauski pääsi ajoissa töistä ja mentiin rannalle. Sielä ratsastin ensimmäistä kertaa elämässäni aallonharjalla! Ei siis ollut mitään surffilautaa vaan makasin aallon vyöryessä mun allani (vetäen samalla mun bikinien yläosan pois paikaltaan, mutta eihän se menoa haitannut) Oli ehkä maailman paras tunne ja tänään sanoinki Miialle ku oltiin suunniteltu menevämme rannalle (sato vettä, joten ei menty), että haluan surffata. Tää päivä menikin sitten netissä ja shoppaillessa. Ostin korkokengät! Oon nyt jaksanut elää kaks kuukautta ilman avokkaita enkä kestänyt enempää. Olihan mulla yhdet korkkarit mukana, mutta noi on nyt just sellaset samanlaiset + samankorkuset, joita käytän Suomessakin. Harmi vaan et niissä oli pari vikaa (ei pahoja kuitenkaa) ja se oli viimenen pari, mutta sainpahan sitte niistä 5$ alennusta.

Onnellisena rouskuttamassa ruista. Sitä onkin jo kaivattu!

Käytiin Miian ja mun vakikahvilassa syömässä foccacia puoliksi ja Pauski soitti, jotta paketti on saapunut. Oltiin tosi innoissamme ja lähdettiin takasin kotiin. Hostellilla mun sängyn alapedille oli levitetty ihana kasa salmiakkeja, varrasleipää ja nappeja. En ite syö salmiakkia, mutta ne napit oli aivan ihania. KIITOS Pauliinan Äidille, joka oli kerännyt ihanan paketin, josta me kaikki saatiin nauttia ja nautitaan vielä muutama seuraava päiväkin. Tytöt söi niin paljo salmiakkia, että Miialle tuli mahakin kipeeksi. Nappien jälkimaku on ehkä maailman parhainta ikinä, jos sellasia sais syödä yhden päivässä koko loppuelämän nii olisin onnellinen. Nyt voidaan odottaa mun äidin lähettämää pakettia, jonka pitäis olla täällä parissa viikossa. Ollaan myös tyttöjen kanssa alettu popittaan räppiä. Mun mielestä ehkä paras biisi on love me or hate me, jonka esittäjää en tosin tiedä. Pauskin ämppäristä löytyi Prodigin Popcorn, joka vanhana fiilistelybiisinä myös toimii tosi hyvin. Vähän tää musiikkityyli vaihtelee täällä mielenalan mukaan! Paljon silti suomenkielistä musiikkiakin tulee kuunneltua. En tiedä miten Miian kanssa kestetään taas parin viikon kuluttua ku ei pysty oleen koko ajan koneella musiikit soimassa, kun akku ei oikeen kestä.

-Alisa

pikkuitikat pureskelee meitä lujaa.

6.11 klo 08.50

Toi klo 17.00 alkava vuoro loppuukin sitten mukavasti kolmelta yöllä. Untahan ei ole saatu tavallista enempää ainakaan tällä viikolla! Kun olin tullu tosta yövuorosta niin heräsin seittemältä aamulla. Pauliinan lähdettyä töihin nautiskelin olossani ulkona, luin hetken ja menin takasi nukkumaan kymmeneltä. Vesin sitte kolmen tunnin päikkärit. Onneks tein niin koska illalla Pauliina sai mut ylipuhuttua baariin (keskiviikko iltana). Miia kävi katsomassa työlistat ja sano mulle että meen kolmeen aamulla töihin etten oo menos baariin, vaihdoin sitte vaatteet ja olin valmiina nukkuun (meikit päällä). Pauliina kävi kuitenki kattoon listan, että menen kolmelta illalla (jee yövuoro taas niinku niitä jotenki rakasaisin). Heitin vaatteet uudestaan niskaan ja olin valmiina lähteen Pauliina tarjos mulle viiniä mitä juotiin saksalaisten tyttöjen auton vieressä lepakoiden lennellessä meidän ympärillä. Ilta oli tosi kiva (tanssittiin paljon!), mutta ei tullut kuitenkaan paljon nukuttua ku sellanen neljä tuntia. Kaikista hienointa kuitenkin tossa reissussa oli, että mulla ei mennyt yhtää rahaa baarissa kiitos Pauliinalle, joka tarjosi ennen baaria sitä viiniä. (4 litran tonkka 10$)

Miian lempparikuva meistä ennen baariin lähtöä.

Seuraavana päivänä olin nii väsynyt et kikattelin vaan kaikelle, töissä ei kuitenkaa enää naurattanut. Mun työkavereilla oli kaikilla energiajuomaa mukana ja mulla ei. Olin niin katkera niille ku mun silmät vaan seiso päässä enkä tajunnut yhtään mitään. Onneks päästiin ajoissa töistä (vuoron kuuluis olla 12 tuntia). Hostellilla sain sitte ilosesti huomata ettei tarvi nukkua seuraavanakaa yönä ku 4 tuntia, kun työt alko 7 aamulla. Hostellin omistaja sano mulle et yks työntekijä on tehnyt mokan ettei tollasia vuoroja sais laittaa, mut se olis mulle joko vapaapäivä tai ne työvuorot mitä oli laitettu. Kipeesti halusin rahaa ja sanoinhan mä aikasemmin et ihan hyvin voin tehdä 20 tuntia töitä ja nukkua 4 siinä välissä. Tätä on nyt sitten kokeiltu! Olin eilen viisaampi ku toissapäivänä ja ostin mother nimistä energiajuomaa ison tölkin töihin, jonka voimalla jaksoin paiskia hommia 13 tuntia! Kotiin palattua mun unirytmi oli aivan sekasin ku vielä 11 ei oikeesti väsyttänyt, mutta menin silti nukkumaan.

Saksalaisten kans testailtiin vähä Pauskin kameran itselaukasinta

Tänäaamuna pilasin Miian yllätyksen ku menin heräämään sen kans samaan aikaan. Löysin Miian keittiöstä kananmunapaketti kädestä ja se oli tekemässä mulle munakasta aamupalaksi. Miia on NIIN IHANA! (Hyvä kotiäiti ja munakkaan valmistaja myös). Tänä aamuna oon nauttinut olostani ehkä eniten koko täällä olo aikana. Lähetään pian Bargaraan rannalle. Olis ihan mahtavaa jos löytyis joku nakuranta ku alkaa ärsyttään noi bikinien rajat! (en kuitenkaa varmaa uskaltais mennä sellaselle)
Tälle päivälle on siis merkitty mulle stand by -listaa ja toivon, ettei mua soiteta töihin kesken rantapäivän ja Miialla on tänään ja huomenna vapaata.

Meidän keittiö ja herkkuruokaa <3 Kiitokset Miialle!

17.33

Poltettiin sitte ittemme rannalla ja Miia poltti naamaansakki sellasen hassun kolmion. Tänään on ollut ihana päivä, ollaan nautittu kyllä olostamme täysillä! Eipä muuta.

-Alisa

Linja-autojen ja rakkauden perässä voi juosta tai odottaa seuraavaa

1.11 klo 17.00

Miia raukan rakkonen ja painusut käsi

En sitten eilen päässytkään maistamaan Pauliinan melonia, kun pääsin hostellille ja syötiin Miian kanssa mangot niin työlistalla luki mun töiden alkavan kolmelta, (Miia sai mennä vasta 11!) joten jouduin meneen heti nukkumaan ja herätys 02.15. Aikasesta aamusta huolimatta olin yllättävän pirtee töissä ja työpäivä meni tosi nopeesti ohi, kun luulin meidän pääsevän yhdeltä, mutta päästiinkin jo 12. Töitten jälkeen väsy kuitenkin iski ja nukuin 3 tunnin päiväunet (en KOSKAAN nuku päiväunia, koska mun mielestä ne pilaa päivän ku kuljen vaan horroksessa). Olin eilen tosi huono kotiäiti ja unohdin tehdä ruokaa. Mä saatiin tyytyä töissä vaan tonnikalaleipään ja Miia söi vaan omenan, mutta tänään tein kuitenkin ruokaa töistä päästyäni. Tästä alkaakin Miian ja Alisan kokkikoulu vol.1 Ollaan tähän mennessä tehty aika mössöruokia, mutta jos joku haluaa testata meidän lemppareita niin tässä ne tulee:

Miian lemppari:

Paista 8 kananmunaa sörsseliksi ja lisää siihen suolaa.
Keitä 5 pussia nuudelia lisää mausteet vasta veden poiston jälkeen.
Sekota kaikki mössöksi ja lisää purkillinen papuja tomaattikastikeessa

Voiskohan ruuanlaitto olla yhtään helpompaa! Näistä kaikista ohjeista tulee joku n.5 annosta.

Alisan Lemppari:

Keitä riisiä (mahdollisimman tummaa) kaksi mukillista
poista keitinvesi ja lisää maissi-herne sekoitus ja kaksi purkillista tonnikalaa sitruunakastikkeessa.
Mausta joka paikan mausteella ja curryllä. tai millä tuulella nyt satut olemaankin.

Lisäksi tehdään myös muita mössöjä:

Erilaisia makaroneja (mahdollisimman kuitupitosia) ja nuudelia kera tonnikalan, herkkusienien, papujen, kananmunien tai tomaattikastikkeen. Joskus laitetaan jopa montaa ainesta lisäksi. (Hurraa!)
Joskus lisätään joukkoon myös kalkkunan tai kanan jauhelihaa, mikä onkin aika gourmee ruokaa!

Kerran ollaan koitettu bataattimössöä.
Bataatithan on vähän ku perunat, joten ei se niin vaikeeta voinut olla (en tiedä tarkasti, kun Miia valmisti tän sörsselin):

Kuori bataatit ja pistä ne pienemmiksi palasiksi (4 isoa bataattia). Lisää suolaa keitinveteen.
Muussaa bataatit ja lisää joukkoon voita.
Paista kalkkunajauhelihaa, lisää mausteita (mielellään aika paljon) ja sekoita bataattimuusiin.
Oli aika hyvää myös tuokin.

Kerran retkeillessä tehtiin kanapulliakin:

Sekoita pari kananmunaa, kanan jauheliha ja pilkottua sipulia (Alisa tykkää isoista paloista, Miia pienistä), lisää mausteita silmämääräisesti.
Paista kullan ruskeiksi öljyn kera.
Lisäksi tehtiin keitettyjä perunoita. Pistettiin ne kuitenkin puoliksi, jotta kypsyis nopeempaa. Keitettyjen perunoiden päälle heitettiin vielä jokapaikan maustetta ja barbeque kastiketta lisukkeeksi.
Oli hyvää ja jotku ihme linnutki tykkäs. Tästä ruuasta ei kyllä tullut kun kerraksi, ku ei meillä ole mitää jääkaappia autossa.

Että sellasta tälläkertaa. Toivottavasti tästä on apua joillekkin uusavuttomille, jotka eivät osaa kokata, koska tätä helpommaksi se ei voi tulla!

Ja tältä mä näytän töissä. kaunista, eikö? (tosin ipodia voi kuunnella vaan bussimatkoilla)

2.11 klo 15.45

Mulle oli merkattu tälle päivälle vapaata ja mun on tehnyt kauheesti mieli ommella jotain, joten tänään lähdin keskustaan kangasostoksille. Ostin mummotyylistä pitsiverhokangasta ja kuminauhaa. Menin ulos ompelemaan ja laskostin kankaan hameeksi. Kaikki ihmetteli, että mitä teen ja kun sain hameen valmiiksi niin yks korealainen poika sano et oon lahjakas. Hame näyttää just siltä et se on tehty verhoista ja muutenki se on kauhee kermakakku, mut sainpahan käsilleni jotain tekemistä. Eihän tollee käsin ompelemalla mitään maailman hienoimpia luomuksia tehdäkkään varsinkin ku halusin nopeesti valmista. Siinä ommellessa Jimmy tuli kysyyn lähenkö töihin tänään. Tottakai halusin mennä, joten nyt 16.20 pitää hypätä bussiin. Toivon vaan ettei mulla olis huomenna 02.30 lähtöö, ku sitte en ainakaan ehdi nukkuun ku pari tuntia. Päivä on kuitenki tuntunu oikeesti vapaapäivältä. Aamulla otin aurinkoo ja kaupungista kävelin takasi jonku miehen kanssa, joka kaivaa työkseen kultaa 53m syvyydessä maan alla. Mielenkiintosta oli, että ne nukkuukin maan alla ja tulee vaan joskus päivänvaloon. Onneks meidän työt on ihan maan pinnalla! On aika ihmeellistä miten ei oltu yhtään tyytyväisiä sielä perheessä vaikka työt ei ollu raskaita, mutta nyt ku tehdään kovaa duunia niin ollaan onnellisia. Ehkä rahansaanti vaikuttaa asiaan jollain kummalla tavalla.

Tällänen tylliunelma siitä sitten tuli. kehtaakohan tuota missään käyttää

Hah, pääsin sitten kolmelta töistä ja nukkuun menin puoli 4. heräsin ekan kerran 7 ja valvoin kolme tuntia, jonka jälkeen taas kolmeksi tunniksi nukkumaan. on varmaan tosi terveellinen elämäntapa. Tää päivä onki menny stand by -listalla et saa nähdä miten huominen.

Tällänen vieraili meidän huoneessa yks päivä. näin töissä ison hämähäkinki (jonka otin rasiaan kiinni, mutta pomo päästi sen vapaaksi) mutta siitä en saanu ku kännykkään kuvan.

-Alisa