Olin tänään töissä. Kahden tunnin jälkeen kesäkurpitsat oli loppu (niitä ei tule edes enää lisää, kun sesonki on ohi) ja meiltä kysyttiin halutaanko jäädä töihin vai lähtee kotiin. Ei tosiaan haluttu vielä lähtee ja saksalaisen tytön kanssa sanottiinkin yhteen ääneen et halutaan lisää töitä. Meidän miespomo käski uusia tyttöjä lähteen kotiin. Olin niin ilonen ja eilen saksalaiselle tytölle oltiin lupailtu et tulee enemmän vuoroja ku on enemmän tomaatteja. Alotin purkkien asettamisella hihnalle, mut pomo käski mut hetken päästä ylös tarkistaan tomaattien laatua. Aamuvuorosta oli jäänyt yks uus tyttö, jonka kanssa en oo ollut vielä samas vuoros ja se alko neuvoon mulle miten mä teen työtäni. Ärsytti tosi paljon. Sanoin kyllä et oon tehny tätä ennenki että tiedän kyllä mitä teen. Yleensä meitä on kaks nyppimäs mätiä tomaatteja pois, mutta nyt oli kolme ku se uus tyttöki oli ylhäällä. Me tehtiin saksalaisen kanssa työt ja se oikeestaa vaa tarkisti jäikö meillä jotai huomaamatta. Sitten kun pomo pisti meille yhden satsin, jossa kaikki oli ylikypsiä ja ne olis pitänyt saada pois eikä saksalaisen ja mun kädet riittäny ja sanoin sille uudelle et heittää pehmeet pois niin se ei tehnyt mitään! Siinäpä sitten on asiakkaat tyytyväisiä syödessään ennen eräpäivää pilaantuneita tomaatteja. Ärsyttää niin paljo et tollaset ihmiset saa olla sielä enemmän tunteja kun minä suomalaisella työmoraalilla, että työt tehdään oikeesti eikä vaan esitetä. Oikeesti nyt olis sellanenki tunteenpalo töiden tekoon, että voisin tehdä vaikka 20 tuntia päivässä ja nukkua kolmetuntia parin viikon ajan.
Kotiin tultua tein Miialle ja mulle huomiseks ruokaa ja vielä toiveikkaana odotin et pääsisin huomennaki töihin. Illalla kun Miia oli jo menny nukkuun (joskus ennen kaheksaa siis) kävin kattomas huomisen työlistan ja mun nimee ei ollu sielä ollenkaa. Soitin respan kelloo kysyykseni et miksi ja sieltä tuli mua nuorempi tyttö kulmia nostellen sanomaan tosi töykeesti et "sulla on vapaapäivä ja oliko jotain muuta?" Palo niin taas hermot. Huomenna menen sanomaan, että lähden täältä jos ei töitä tuu enempää ku kolme päivää viikos ja soitan hintoja ja työtilannetta muista hostelleista. Oon kuitenki tehny työsopimuksen, jonka mukaan täytyis ilmottaa viikkoo ennemmin töihin jos lähen. Tykkään kyllä siitä työpaikasta ja ku seuraavan kerran pääsen sinne niin vois kysyä siltä miespomolta, että eikö sielä tosiaan ole töitä ja et voisinko tulla hostellin ulkopuolelta sinne töihin ku voisin ihan yhtä hyvin asua autossakin.
Tässä koko väriloisto sitten mun päässä. Kyllä siihen varmaan tottuu...
Huomaan itestäni, että silloin kun asiat ei tosissaan oo hyvin mun pääni sisällä tai muuten niin mulla on kaks vaihtoehtoo mitä teen. Joko syön tai sitten lähden hermolenkille. Toissapäivänä ja eilen söin, mutta sen jälkeen on ollut niin läski-olo, että tänään lähdin pikkuselle juoksulenkille. En tosiaan jaksa enää nykyään juosta niin paljo kerralla ku joskus, mutta tein intervallia. Täytyis varmaan ottaa joka iltaseks tavaksi käydä juoksemas pari korttelia ympäri ku en kuitenkaan mee nukkuun vielä pariin tuntiin siitä ku mitä Miia menee. Tulee muutenki aina parempi olo kun saa päästettyä ylimääräsiä höyryjä ulos. Tosin tänään mieltä paransi kummasti sekin, että facebookkiin oli tullut viideltä ihmiseltä Suomesta viestiä. Ihanaa, että mut muistetaan sielä, vaikka enhän oo kauaa edes vielä ollut poissa. Ajatella kuitenkin, että kaks kuukautta ja neljä päivää niin on jouluaatto. Kyllä se aika kulkee ainakin tällä puolella maapalloa tosi nopeesti. Ollaan haaveiltu joulusaunasta. Saa nähdä löydetäänkö sellasta paikkaa, jossa päästäis.
pakko muuten mainita vielä, että oon alkanut saamaan enemmän tyydytystä äidin tekstareista, tähän mennessä paras on silti tämänpäivänen "Moi ! Kokeillaan taas aamulla. Hei !" Oot äiti rakas <3
21.10
Meidän huoneeseen on muuttanut kaksi uutta unikekoa. Toivon, että ne sais jotku aamutyöt ettei ne aina nuku täällä puoleenpäivään (yli kymmeneen), koska sitten en ainakaan pystyisi yhtään nauttimaan aamuistani jos meen iltavuoroon. Soitin koko Bundabergin kaikki hostellit läpi ja vaan parissa oli halvempi viikkomaksu ku täällä ja oikeen mistään ei luvattu töitä. Stand by -listaansa ne kehu tosi paljon ja yhdestä paikasta luvattiin sipulien keräämistä urakkapalkalla 40$/kori ja yleensä kerätään 2-3 koria/päivä. Ei siis ihan mun hommaa. Joudun tyytymään joka toinen päivä menemään Basacariin töihin jos työt ei tästä lisäänny.
Miia tuli tänään tosi aikasin töistä kotiin ja säikähdin sitä kun tulin takas kaupungilta. Olin ostanut sille uudet työkengät, kun eilen sen kengät oli hajonnut ihan palasiksi. Ostin myös paholainen pukeutuu pradaan -kirjan ku se makso vaan 3,50$ käytettyjen kirjojen kaupassa. Tuli lähetettyä muutama kortti ja kirje. Joku viikko niillä pitäis kestää tulla Suomeen. Sitten tein päivän hyvän työnkin ja vein turist infoon paperin, johon kirjotin kaikkien hostellejen viikkohinnat niin onpahan ainaki siitä apua muille tänne tuleville backpackereille. Miia makso meidän vuokrat, ku mä maksoin ne viimeviikolla ja nyt siihen pistettiin jo ennakkoon automatkojakin. Kai sitten niitä töitä olis vielä tulossa kun tollasta respan ukkeli ehdotti. Se sano myös, että ei tykkää siitä et mun viime viikon matkat oli vaan 12$ (sillai ajatellen et paska ku en oo voinut tehdä enempää töitä). Tuntuu kuitenkin, että tänään on aika moni mun työpaikalta vapaalla, aamuvuoroon tais mennä vaan 8 ihmistä ja iltaan 3. Yritän kovasti ajatella positiivisesti, että kyllä mullekki vielä töitä tulee. Miiakin sano tänään, et sillä on tosi hyvä tuuri kaikessa, mutta mun huono onneni vähentää sen hyvää onnea. TOTTA!
-Alisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti