Tänne Australiaan lähtiessä Miialla ja mulla oli kauheet matkasuunnitelmat jo valmiina. Ensimmäisen viikon verran pysyttiin meidän suunnitelmissa ja sen jälkeen ei ollakkaan suunniteltu kauheesti seuraavaa päivää pidemmälle. On meillä kuitenkin jonkinlainen pitkäntähtäimen suunnitelma mennä Cairnsiin, Alice springsiin, Adelaideen ja Melbourneen. Puhuttiin kuitenkin, että jos siltä tuntuu Alice Springissä et haluttais nähdä myös western australia niin lähdetään sieltä vaikka ajaan Perthiin, mikä ei ollu meidän ensimmäisissä matkasuunnitelmissakaan ollenkaan.
9kk on aivan liian lyhyt aika koko Australian kiertämiseen jos aikoo työskennelläkkin matkalla eikä ole oikeesti kymppitonnia tilillä. Koitin eilen laskeskella, että meillä menee täällä bundabergissä pelkästään asumiseen ja työmatkakustannuksiin 1000$, joten senki takia meidän täytyy olla täällä tovi, ettei tarvisi heti seuraavaan kaupunkiin mennä etsiin töitä. Cairnsissa olis hauska käydä snorklaamassa, mutta kaikki tollanen ohjattu toiminta maksaa aika paljon. Jotain täytyy silti tehdä, koska tuntuu että vietetään täällä tipatonta lokakuuta eikä meillä ole mitenkää erityisen hauskaa. Vaan periaattees ihan tavallista elämää, tosin asuen "vähän" isommassa perheessä.
Miia raukka tuli eilen töistä hostellille (jota oon alkanu kutsuun kodiksi) ihan palaneena. Ei ollut edes aurinkoinen päivä ja se ei ollut sen vuoksi laittanu aurinkorasvaa. Kaikki tietää nyt hostellilla kuka Miia on tarvii sanoa vaan se pahasti palanut tyttö. Töissäki ne oli vitsaillu sen kustannuksella että minne se blondi vaalee tyttö oikein katosi. Mä olin taas tänään stand by -listalla ja päätin koittaa saisinko mäki vähän väriä pintaan. Laitoin sentää aurinkorasvaa, mutta silti onnistuin vähän kärventymään. Ei onneks silti mitään sen tasosta ku mitä Miia on. Uima-altaan vieressä maatessani kattoin myös, että mun aikasemmin palaneeseen reiteen oli tullu pieniä vesikellukoita. Puhkasin ne ja nyt sisällä niistä ei ole enää jälkeäkään, iho ei ees punota! Australian aurinko on tosiaanki tosi pistävää ja vaarallista.
Parasta kuitenkin tän päivän auringonotossa on, että heräsin seitsemältä, otin arskaa kahteentoista, tein ruokaa ja nyt mulla olis koko loppupäivä tehä mitä mua huvittaa. Tosin en keksi mitään. Piti pyykätä, mutten löydä Miian likasia vaatteita, joten seki täytyy tehdä vasta sen jälkeen ku Miia tulee kotiin. Voishan sitä käydä katsomassa onko palkka tullu jo tilille. Viime viikon saldo verot vähentäen oli 511$. Olis tosi jees et olis edes 5 päivää viikossa töitä, et saisin pikkasen isompaa palkkaa, kun nyt olo on tosi köyhä. Siispä joulukuun veronpalautuksia odotellessa, joista suurin osa kuitenkin varmaan jää isälle, kun en tiedä vieläkään paljonko mun maksuista on menny oikeesti visan puolelta. Kaikkien merentakasten korttien kanssa täällä täytyy painaa credit kohtaa, Miia oli aluksi ihan ihmeissään kun se koitti aina ensin chequen ja savingsin ennen credittiä, mutta nyt siihen on alkanut jo tottumaan. Jännää on myös se miten kaupan kassat kysyy aina haluanko nostaa myös samalla rahaa tililtä kun maksan. Saakohan kaupat siitä jotain välistä jos nostais, sitä ei tiedetä.
-Alisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti