Muutaman päivän elämää

19.9 klo 20.40

Toissapäivänä oltiin juhlimassa Sydneyssä ja löydettiin paljon uusia kavereita ja mahdollisesti myös yöpaikan uudeksi vuodeksi Sydneyssä, jos ei saada hostellia. Eilen aamulla lähdettiin Work & Travelin toimistolle tekemään CV:t, mutta se ei sujunut ihan niin hyvin kun mitä suunniteltiin. Nettisivuilla oli valmis pohja minne piti kirjottaa koulutus, työtietoja yms. kun yritettiin tulostaa se niin suurin osa tiedoista ei päivittynyt. Hermojen mentyä ja nettiajan loppumisen tienoilla lakattiin yrittämästä ja päätettiin tehdä myöhemmin paremmat CV:t. Netissä hillumisen jälkeen (klo 12.30) meillä oli jo kiire, koska meidän piti mennä 13.08 junaan lentokentälle.

Miia Perthistä tulleiden aussipoikien kanssa

Päätettiin onneksi jo hostellille päästyämme ettei yritetä edes ehtiä siihen junaan vaan mennään seuraavalla 13.28. Kirjauduttiin ulos päivää aikasemmin, mitä oltiin maksettu ja lähettiin suunnistaan juna-asemalle. Onneks matka ei ollut kun yhden korttelin verran, mutta meillä ei ollut edes karttaa ja kysyin apuakin yhdeltä vastaantulevalta mieheltä. Mulla oli päällä mekko, joka nousi koko ajan takaa rinkan takia ja Miia sanokin mulle ettei kukaan kanna rinkkaa mun puolesta vaikka kuinka heruttaisin! Tästä koitui ongelma koko päivän ajan.  Junaliput saatiin aika nopeesti 15$ 10min matkasta, mutta meidän raide oli 23 ja aikaa sinne menoon oli alle 5 minuuttia. Onneks tajuttiin sanoa minne ollaan lentämässä koska Sydneyssä (ja Brisbanessakin) on kaksi erillistä lentokenttää; toinen kansainvälinen ja toinen maan sisäinen. Mentiin aluksi ohi raiteesta, koska sen alapuolella luki No Entry, mutta päästiin perille ennen junan lähtöä, joka oli sitten myöhässäkin.

YHA:n suomalaiset baareilemassa

Maan sisäinen lentokenttä oli tosi selkee eikä jouduttu jonotteleenkaan kauaa, onneks olin tehnyt check-innin jo netissä! Lento oli hiukan myöhässä ja muutenkin se lento oli varmaan huonoin millä oon ikinä ollut! Kauheesti ilmakuoppia ja laskeutuminen tapahtu hurjan nopeesti. Kumpikin meistä tukki korvansa ja Miialla alko särkeen hampaitakin. Mä luulin jo et ollaan tekemäs hätälaskua viereiseen jokeen, kun en oo koskaan ollut noin lujaa laskeutuvassa koneessa. Lentokentällä soitettiin perheelle ja hypättiin junaan 24$ tunnin matkasta. Junassa matkustaminen tuntu kauheen kivalta verrattuna siihen lentokoneeseen. Meinattiin mennä oman junapysäkkimme ohi, kun katseltiin vain vieressä istuvia teinityttöjä, joilla oli varmaan 13cm korot jalassa. Juna pysähty ja tajuttiin meidän jäävän siinä. Varmistin asian vielä niiltä tytöiltä, otettiin kamppeet syliin ja hypättiin pois. Istuin maahan, naurettiin ja mä laitoin kengät jalkaan. Käveltiin sovittuun tapaamispaikkaan keskelle juna-asemaa ja lähettiin Peterin kyydissä farmille.

 Matkapäivänä ei syöty ku aamupala ja junassa napostelin lentokoneen marmeladeja nälkääni

Ensiksi meitä odotti illallinen. Riisiä ja tomaattista lihakastiketta. Täällä ei hyväksytty kasvissyöjiä, joten munki täyty syödä lihaa. Otin oikeestaan vaan pari pientä palaa sillai et perheen isä näki mun syövän ne. En pureskellu lähes ollenkaan, koska liha tuntuu suussa aivan kauheelta. Jälkkäriksi saatiin aivan ihanaa suklaakohokasta tai en oikeen tiedä mitä vanukasta se oli. Perheen pojalla oli 19-vuotis synttärit ja sytytettynä oli kunnon kokko, jonka ympärillä se juhli kavereidensa kanssa. Me mentiin sinne myös hetkeksi aikaa istumaan. Poika ja sen pikkusisko(13v) on tosi mukavia ja viihdyttiin tosi hyvin, mut oli jo väsy joten käveltiin jyrkkää ylämäkee taskulampun valossa joku alta kilometri ja kuunneltiin lepakoiden ääntelyä. Täällä on kuulemma myös paljob wallabeja, mut ei olla nähty yhtään.

Sateinen päivä Ironbarg Grangella

Aamulla oli herätys 7.30 ja syötiin aamupala. Sen jälkeen katottiin mitä töitä me tehdään (kanojen ja koirien ruokkiminen), jonka jälkeen kierrettiin vähä paikkaa ympäri. Perheen isä, meidän orjapiiskuri pisti meidät peseen kolme vessaa ja siivoon keittiön pojan aamupalavieraiden jäljiltä. kahdelta toista on kahden tunnin tauko(nukuttii ku oltiin aivan poikki), minkä jälkeen meidät laitettiin sytyttään takkaa. Ei ollu iha nii helppoo ku suomessa, koska puut on täällä kosteempia ja paljon painavempia ja paksumpia. Perheen poika autto meitä ja kaikki kyseli etteikö osata sytyttää tulta. Ärsytti tosi paljon, ku meidän ei periaattees edes annettu ite yrittää ku heti alettii vaa vittuileen. Tämän jälkeen tanssittiin perheen isän kanssa salsaa. Miia ei osannu ennestään kauheesti, mutta nopeesti sekin oppi. Mä taidan olla luontainen salsalahjakkuus! Oon toki ollu muutaman kerran tunneilla, mut se on ollu vain yksin tanssia. Nyt me opittiin perusliikkeiden lisäksi, pyörähtämään, antaa kavaljeerin pyörähtää, pyörähätää kaks kertaa ja kääntyä samalla, tanssiin käsien alla ja avaan sen solmun mikä siitä syntyy ja niiaamaan. En osaa selittää noita kunnolla, mut tosi monta juttua! Keskiviikkona oli 15$ salsakurssi, jonne Miia ei varmaan halua tulla, mut mä haluisin mennä. Tanssimisen jälkeen katottiin Australia -leffa ja saatiin vähä rauhottua. Sitten alkoki armoton ruuanlaitto ja tiskien pesu.

Täällä on myös pari tuollasta koissua, yli sulosia, tottelevaisia ja kilttejä!

Perheen isä sanoi, että ens viikolla, kun tänne tulee niitten sukulaisia meidän täytyy olla vielä paljon tarkempia keittiöjutuissa kun täällä on enemmän ihmisiä. Ollaan suoraan sanoen näitten ihmisten orjia, jotka ei tee mitään muutaku siivoo ja kokkaa. Me luultiin tulevamme kerään hedelmiä, mutta tällästä työtä me ei haluttu! Sitten meille neuvottiin miten tehdään jogurttia itse ja tehdään varmaan joku ilta juustooki... Miialle tais nousta vähän kuumetta ja mun maha on aivan sekasin lihan syönnistä, että joudun ramppaamaan vessas vartin välein. Tossa puoli 8 aikaa koitin soitella kotiin, mutta ei sinne saanut yhteyttä (kiitos meidän mökki tai vodafone). Tekstarit kuitenki meni läpi ja äidin teksiviestit on aina niin sydäntä lämmittäviä: "Moro ! Ollaan mökillä on syksyistä . Työn iloa ! Kotiväki". Just tätä kaipasin masentavaan ja kipeeseen mielentilaani äiti, KIITOS! Laittaisitko seuraavalla kerralla vaikka et: "koita pärjätä kulta, mä tiedän et sä pystyt siihen!" (anteeksi en viitti laittaa tätä tekstarina äitille itselleen ku mulla ei ole paljoo saldoo)

Joku ihmeen vesieläin. Ruma ku mikä ja se syö matoja.

Nyt Miia on jo nukahtanut ja koko muu perhe on kattelemas telkkaria. Mäkin varmaan menen pian nukkumaan luettuani ensin maailman huonointa kirjaa Priska, joka tässä mielentilassa tuntuu kuitenkin kumman hyvälle kun muuten tunnen itseni orjaksi (joksika meitä myös kutsutaan täällä). Niin juu ja ilma on sateinen ilmeisesti koko viikon, mikä ei ainakaan nostata meidän mielialaa eikä päästä ulkotöihin. Lisäksi tää paikka on tunnin ajomatkan päässä Brisbanesta. Ei siis ihan niin lähellä, mutta niin korkeella vuorella, että kaupungin valot loistaa meille joka ilta.

-Alisa