Myytiin eilen auto parille -92 syntyneelle backpackerille, jotka ei tiennyt autosta sen hölkäsen pölähdystä. Oon aika tyytyväinen, että päästiin siitä eroon, mutta on kyllä myös samalla aika koditon olo. Tota oloa vahvisti eilen myös se, ettei löydetty hostellia jonne oltais päästy yöksi, joten päädyttiin siihen, että mä menin mun intialaisen kaverin luokse punkkaamaan ja Miia meni Markin luokse. Miia säästää vielä seuraavanki yön ja mä tulin college lawn hostelliin, jossa ollaan muutenkin salaa liikuttu. hinta oli 24$/yö 6 hengen sekadormissa. Vielä ei tiedetä yhtään minne mentäis ens yöksi tai edes, että onko missään hostellissa tilaa! Haluttais kuitenkin johonki sellaseen, jossa olis tarjolla aamupalaakin.
Sain myös sen työpaikan feissarina. Työt alkaa tiistaina palkallisella koulutuksella ja varmaan keskiviikkona meen jo sitten kadulle. Palkkaa tosta hommasta saa 300$ yhdestä liittyneestä jäsenestä. Ihan näin matikkaa kirjottamattomana voin sanoa että jos myyn 5 päivänä viikossa yhden niin mulle tupsahtaa tilille sellaset 1500$ per viikko. Olisin NIIN onnellinen jos toi tulis toteutumaan, kun kyllähän mä nyt ainakin periaatteessa sen työn osaan. Toivottavasti myös käytäntö toimis täällä paremmin ku Suomessa. Miiallekkin on tullut työtarjouksia lastenhoitamisesta ja siivoomisesta, mutta kummallista on ettei ne ihmiset koskaan soita takasi. No, tolla autosta saadulla tonnilla per naama me nyt ainaki pystytään elään kuukausi ja sitten murehditaan lisää. Töitä kuitenkin etsitään vieläkin baareistakin. Alkaa vaan noi mahdollisuudet töihin pääsemisestä väheneen kun ei olla täällä enää kun vähän yli kuukausi ja sitten jatketaan matkustusta.
Suurimmille ikävöijille voin ilmottaa, että oon suunnitellut tulevani vapuksi kotiin. En kuitenkaan ole muuttanut vielä lentoja tai tehnyt mitään asian eteen, joten voi olla et päivämäärät vielä muuttuileekin. Miian paluustahan ei tiedä kun se on tollanen himoreissaaja. Mun luultavasti on pakko lähettää jonkinlainen paketti Suomeen rahtilaivalla, kun toi rinkka tuntuu painavan varmaan yli 30 kiloa (se paino 16 kun tulin tänne ja sisältö on nyt tuplaantunut). Pauski lähetti isoimman paketin, mitä postista löyty ja se makso 50$. Tosin paketin Suomeen saapuminen kestää 3 kuukautta, joten mä ainaki ehdin varmaan oleen perillä jo ennen mun pakettia. Onhan se kiva saada vielä "tuliaisia" jälkikäteenkin.
21.2
Lähdin tänään aamulla puoli 9 käveleen Pint on punt hostellille, josta tulee mieleen Pauliina, Noora ja Vili. Tuntuu todella tyhmältä olla sielä yksin, mutta varasin sinne huomisesta lähtien viikon. Onneksi College Lawnissa oli tilaa (koska eilen se oli OIKEESTI täynnä) ja sain sieltä vielä yhden yön. Eilen pesin myös pyykkiä, mikä on College lawnissa oikein mukavaa koska pesukoneeseen täytyy maksaa 3$ jokaisesta pesusta. Rahasäiliötä vaan ei ole lukittu ollenkaan, joten dollarinsa saa heti takaisin. Olin myös oikein positiivisesti yllättynyt kuivausrummun tehosta. En ole viitsinyt enää edes vaivautua koittamaan toimiiko kuivausrumpu, koska useimmissa paikoissa se on ollut yhtä tyhjän kanssa käyttää. Nyt sain ottaa vaatteeni täysin kuivana pois koneesta. Tähän päivään olen suunnitellut kaupungissa hengaamista ja kirjaston ilmasen netin käyttämistä. Oon todella ilonen kun eilen mun intialainen kaveri auttoi mua löytämään uuden sähköjohdon koneeseeni ja nyt taas on virtaa akussa. Ton johdon hinta kyllä kirpasi, 65$ johdonpätkästä tuntu aika paljolta, mutta kyllä mä mieluummin senkin maksan jos mun kone sillä alkaa toimiin. Kyllä toi virran lataus vieläkin vähän pätkii, mutta toivottavasti kestää nyt edes suomeen asti!
-Alisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti