Anteeksi! Oon kyllä onnistunut laiminlyömään koko blogin pitämisideaa tosi pahasti. Lähdettiin pari päivää sitten Bundabergistä ja ollaan matkustettu kovaa tahtia kohti Cairnsia. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Rockhampton, jonne päädyttiin parin mutkan kautta. Ensin meidän piti mennä Town 1770:een, mutta tiet tulvi ja ajettiin yli 120km turhaan. Eipä päästy sitten ajeleen moottoripyörillä niinku oli aluksi suunnitelmissa. Rockhamptonissakin joki tulvi, muttei onneks niin pahasti etteikö sinne olisi päässyt. Joshin äiti suositteli eläintarhassa käymistä ja etsittiin se heti käsiimme. Ajateltiin kiertää sielä aamulla, mutta haluttiin jo illalla vähän maistiaisia. Ei ollut vielä pimee, joten ajateltiin sen olevan ihan turvallista, mutta äänet kuulosti pelottavilta ja kun meinattiin lähtee rantaan oikasten nurmikon poikki Pauliina sai huomata ettei keppi ollutkaan keppi vaan musta käärme. Säikähdettiin ihan sikana ja Pauliina lähti hyppimään pakoon samaan suuntaan ku mihin se käärmekkin hyppi. En tiedä kumpi säikähti enemmän, mutta oon koko ajan täällä pelännyt nurmikoita ja nyt pelkään niitä entistä enemmän! Illalla mentiin istumaan mäkkärin nettiin ja mä järjestin auton nukkumiskuntoon. Ei oltais ikinä uskottu et sinne mahtuu nukkumaan, mut mä olen loistava autonpakkaamistetriksessä! Illalla etsittiin vielä suojaisa nukkumispaikka lähiöalueelta ja nähtiin aivan hulluja jouluvaloja.
Pauliinalla oli vaikeuksia nukkua autossa, koska sielä on aika kuuma. Mulle onneks kuumuus ei ole ongelma, koska mun kämppä Tampereella oli aina ihan sika kuuma! Aamulla lähdettiin kävelylle eläintarhaan ja sitä ympäröiviin puutarhoihin. Oli ihan kiva paikka, vaikka koalat onkin tylsiä ja nukkuu vaan puissaan. Kahdentoista aikaan jatkettiin matkaa kohti Mackeytä, jossa meidän piti olla yö. Sinne päästyä etsittiin suihku (jota hygieniafriikki Pauliina kovasti vaati), joka löyty huoltoasemalta. Jonka jälkeen päätettiinkin jatkaa matkaa Airlie beachille, koska ei vielä väsyttänyt. Lähes koko matka pimeessä ajeltiin turvallisesti rekan perässä kenguruita peläten, joita tosin ei nähty. Airlie beach vaikutti illalla todella suloiselta rantalomakaupungilta, jossa tosin ei meduusojen vuoksi oikeen saanut uida. Ajettiin meidän auto korkeelle vuorelle hienostotaloalueelle. Sielä luki sen olevan yksityisalue, mutta ei me välitetty.
Aamulla herättiin siihen, miten joku rikas herra koputti meidän auton ikkunaan kuuden aikaan. Lähdettiinkin sukkelasti pois ja mentiin rantaan tekemään ruokaa. Mua kiukutti nopeen herätyksen ja nälän vuoksi, mutta onneks Pauliina kesti sen. Pauliina on muutenki saanut kestää aika paljon, mutta luulen, että se vaan kasvattaa sen luonnetta. Esimerkkinä voisin sanoa Pauliinaa hyvinkin paljon ärsyttävän asian kun olen nauranut sille sen ajopelkuruuden vuoksi. "En mä uskalla kun me ajetaan väärällä puolella!", "En ole vielä tottunut näihin ajolinjoihin." (tässä vaiheessa Pauliinalla oli takana yli 200km ajoa) "En mä uskalla ajaa keskustassa!". Anteeksi Pauliina, mutta tän jälkeen sun on pakko uskaltaa ajaa missä vaan! On mullaki omia pelkojani, kun Pauliina ajaa sillalla pelkään sen osuvan kaiteeseen koska mua ahdistaa niin kapeet välit lujassa vauhdissa.
Pauliina on ajanut kuitenkin tänäänkin n.300km Townsvilleen, joskin mä tulin kuskiksi ennen keskustaa ettei Pauskin tarvisi panikoida. Täältä koitettiin löytää ilmasta nettiä, joka on tosi hankalaa. Kirjastosta löyty 15 minuuttia ilmasta nettiaikaa ja mäkkäreissä ei ole sähköpistokkeita... Tämä on todellakin mukavaa, kun mun koneen akku ei kestä puoltakaan tuntia jos se on täynnä. Seuraavana suunnitelmissa on löytää ilmanen leirintäalue, jonka pitäis olla n.20km päässä keskustasta ja huomenna rantaudutaan Cairnsiin Miian luokse (joka on hukannut kännykkänsä, mutta saa ilmeisesti mukavalta kahvilan työntekijältä uuden)!
16.12
Eilen illalla tapahtu vielä hauska juttu kun päästiin nukkumapaikkaamme Rollingstoneen. Pauliina kävi vessassa ja mä menin perässä. Huomasin kuitenkin pöntön reunan sisäpuolella vilahtavan jättimäisen sammakonjalan enkä uskaltanutkaan enää mennä sinne yksin. Hain Pauliinan kaverikseni ja se nauro mulle etten ole mikää kunnon partiolainen ku vessassakin käynti pelottaa. Vedin vessan näyttääkseni Pauliinalle miten ISO se sammakko oli ja sieltähän taas jalka pilkahti. Koitettiin myöhemmin saada myös se pois pöntöstä, mutta eihän me siinä onnistuttu. Tästä hauskuudesta on kuitenkin meillä olemassa myös video, joka mun täytyy liittää tähän blogiin kun pääsen nopeemman netin ääreen. Illalla hajotin myös meidän prinsessahyttysverkkoa ja tein siitä hyttysverkon ikkunaan, joten nyt meidän autossa voi nukkua ikkuna auki. Viimeyö tuntu tosi mukavan viileeltä, kun yöllä sato vähän vettäkin.
Aamulla herättiin taas kuuden aikaan ja lähdettiin matkaan. Pauliina bongas jossain vaiheessa kyltin, joka ohjas vesiputoukselle. Päätettiin lähtee tsekkaamaan paikka, mutta ei kuitenkaan odotettu mitään ihmeempää. Kun päästiin putoukselle 8km ajamisen ja 700m kävelyn jälkeen oli näkymä päätä huimaava! En ole oikeesti nähnyt mitään niin kaunista koko elämässäni. Josephine falls on maailman kaunein paikka, jos voisin valita ihan minkä paikan vaan maailmasta jossa viettäisin loppuelämäni se olisi toi! Nähtiin turistien laskevan vesiliukumäkeä kalliolla, eikä meillä ollut biksuja mukana. Päätettiin kuitenkin mennä myös uimaan mekot päällä ja se kannatti. Kaikki muut lähti pois ja saatiin vallata paikka hetkeksi vain meille. Ton paikan kauneutta ei voi oikeesti sanoin kuvailla eikä mun kuvien lisääminenkään auta. SE TÄYTYY ITE NÄHDÄ! Oltiin niin onnellisia sieltä pois lähdettäessäki ja niin tyytyväisiä siihen, että päätettiin poiketa vähän reitiltämme.
Oltais muutenki oltu aivan liian aikasin Cairnsissa jos ei oltais pysähdytty polskimaan. 22km ennen Cairnsia Pauliina sanoi, että: "Nyt mä alan tottua jo näihin ajolinjoihin". Vähän nauroin koska tässä vaiheessa Pauski oli ajanut n. 800km ja yhteensä meidän matkan pituus oli n.1500km. Oli ihanaa katsella maisemia ja istua auton kyydissäkin ainaisen ajamisen sijasta! Saavuttiin Cairnsiin kahden aikaan ja turist infon avulla löydettiin tosi nopeesti hostelli, missä Miia asuu ja respasta saatiin vielä varmistus asiasta. Nomads esplanade on tosi mukavan tuntunen hostelli. Täällä on uima-allas, aamiainen ja viikon hinta on vaan 108$. Lisäksi joka päivä saa ilmasen kipollisen riisiä tai makaronia respasta mihin aikaan vaan haluaa syödä. Tosi hyvää palvelua mun mielestä ja näillä on vielä työnvälitysmahdollisuuski (Ei tosin samanlainen ku Bundabergissä). Miia löysi meidät sitten joskus kolmen aikaan ja olin NIIN ilonen nähdessäni sitä pitkästä aikaa. Sen naama on ruskettunu ihan järkyttävän paljon!!! Miia meni tänään töihin ensimmäistä iltaa. Tosin se on vaan koeaika, joten ei vielä tiedä pääseekö se sinne hommiin kun se "kilpailee" jotain toista tyttöä vastaan.
Suunnitelmissa olis nyt olla täällä tammikuun alkuun asti ja sitten aika nopeella aikataululla kiertää jonkinlainen lenkki autolla. Varmaankin sama, jota eka suunniteltiin eli Alice Springs, Adelaide, Melbourne ja Canberra. Sitten ainakin minä suuntaan takasin Bundabergiin. Luultavasti maaliskuun alkupäivinä ja näillä näkymin mä olen tulossa maaliskuussa takaisin Suomeen Joosun kanssa. Kuten jo tosi monesti aikasemmin sanottu, ei Australiassa kuitenkaan kannata tehdä täysin pitäviä suunnitelmia koska ne saattaa muuttua. Varmaa mulle on ainoostaan tässä se, että takasin Bundyyn olen menossa.
Lopuksi vielä listaa mielenkiintoisista liikennemerkeistä, joita matkalla nähtiin (tässä ei ole edes kaikki):
Are we there yet
Still long way to go kids
Rest or R.I.P
How long to go dad
How long to go mum
Survive this drive
Don't roll over in sleep
Don't drink and drive
Lisäksi matkan varrella oli triviaa, jossa kyseltiin lähinnä jotain kukkia. Triviaa oli kuitenkin kerralla aina vain yksi kysymys jonka jälkeen tuli kyltti:
Keep playing on trivia it may save your live.
Joten muistakaahan pelailla sielä Suomenkin kaduilla triviaa niin pysyy tuo keskittyminen mukavasti siinä tärkeimmässä eli ajamisessa.
19.12
Eilen mä mä makailin yksikseni laguunilla kun Miian ja Pauliinan mielestä ulkona oli niin kuuma ettei sinne voinut mennä pidemmäksi aikaa hengaileen. Mun mielestä Cairnsin lämpönen ilma on todella ihana, vaikka joudunkin nukkumaan villasukat jalassa kun meidän huoneen ilmastointilaite on niin tehokas. Tuntuu aina kun astuu omaan huoneeseen, että menis perus ilmasta jääviileekaappiin, vaikka tosiasiassa tää huone on varmaan joku 20-22 astetta lämmin. Iltapäivästä kun Miia oli päikkäreillä tuli pari tyttöö pyytään meitä illaksi party bussiin kiertään Cairnsin baareja ja pitään hauskaa. Me oltiin jo aikasemmin jossain katteltu tollasia ja mä olin heti innoissani lähdössä. Hinta oli 30$ ja siihen sisälty sisäänpääsy baareihin, buffet ruoka (josta Pauliina ja mä saatiin paljon ihanaa salaattia), pizzatarjoilu baarissa, halvempia juomia, ryhmäkuva ja myöhemmäksi ilmasia sisäänpääsyjä ja drinkkilippuja. Miia ei halunnut lähtee mukaan, joten me hypättiin Pauliinan kanssa kaksin kaksikerroksisen punaisen bussin kyytiin, joka oli täynnä ilosia ja tanssivia ihmisiä. Oli aivan mahtava kokemus, mutta en mä varmaan toista kertaa tollaseen silti lähtis ainakaan täällä. Ostettiin myös cd, jolla on kaikki eilisen illan valokuvat. Nyt ei ole enää tuhlausrahaa oikeestaan ollenkaan vaan kaikki täytyy käyttää ruokaan ja bensaan.
Kiersin eilen myös vaikka kuinka monta kauppaa etsien tonttulakkeja, mutta ne oli ainakin kolmesta paikasta loppuunmyyty! En voinu uskoo sitä todeksi ja kiersin vielä monta kauppaa, mutta ei saatu pikkujoulujamme. Hikihän siinä alko mullekkin tulemaan jo tässä lämmössä kun joutuu juokseen ympäri kaupunkia. Tänä aamuna tää kaupungilla juokseminen taas jatku kun mä koitin ladata saldooni. Menin respasta pyytämään lisää credittiä, mutta ne anto yleisissa puhelimissa toimivaa ja tajusin sen tietenkin liian myöhään. Jouduin sitten etsimään Global Gossipin toimipisteen, odottaan vartin että se aukeis ja selittään miksi mulla on vääränlaista puhelincredittiä. Onneks se nainen sielä pysty vaihtaan rahat mun kännykkään, vaikka se aika näreissään hostellille olikin, koska niitten olis täällä pitänyt pystyä antaan mulle oikeenlaista heti. No ehkä siinä oli draamaa kerrakseen tälle aamulle. Nää aamut ei ole mun juttu ollenkaan kun eilenkin aamulla makasin silmälasieni päällä ja sitten noustessani onnistuin käsivarrellani katkaseen sangat kahteen osaan. Siitä tuli sitten reissu woolworhsiin ostamaan pikaliimaa ja nyt on lasit niinku uudet taas. Ilman Pauskin silmiä mä en olisi varmaan koskaan löynny oikeenlaista pikaliimaa. On se hienoo, että täällä on ihmisiä mua auttamassa, koska yksin vois tulla pupu pöksyyn tälläsis tilanteis.
Nettiin pääseminen on edelleenki tosi hankalaa. Hostellin maksullinen netti ei toimi, mäkkärin ilmanen netti toimii nii hitaasti, että se on ihan turha ja oman nettitikun lataaminenkin tuntuu liian haastavalta. Varsinkin kun se tikku on autossa ja auto on kauempana ilmasessa parkissa. Ja hei, mulla ei ole hajuakaan mis mun kamera on, siel on kaikki mun vanhat kuvat... noh onneks ne on jo hennan koneellaki...
-Alisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti