Voinko jo nyt sanoa asuneeni Melbournessa?

21.2

Siinä viimesiä hetkiä Daisyn kanssa, pesua ja auton sisällä kokkaamista.

Lähdin tänään aamulla puoli 9 käveleen Pint on punt hostellille, josta tulee mieleen Pauliina, Noora ja Vili. Tuntuu todella tyhmältä olla sielä yksin, mutta varasin sinne huomisesta lähtien viikon. Onneksi College Lawnissa oli tilaa (koska eilen se oli OIKEESTI täynnä) ja sain sieltä vielä yhden yön. Eilen pesin myös pyykkiä, mikä on College lawnissa oikein mukavaa koska pesukoneeseen täytyy maksaa 3$ jokaisesta pesusta. Rahasäiliötä vaan ei ole lukittu ollenkaan, joten dollarinsa saa heti takaisin. Olin myös oikein positiivisesti yllättynyt kuivausrummun tehosta. En ole viitsinyt enää edes vaivautua koittamaan toimiiko kuivausrumpu, koska useimmissa paikoissa se on ollut yhtä tyhjän kanssa käyttää. Nyt sain ottaa vaatteeni täysin kuivana pois koneesta. Tähän päivään olen suunnitellut kaupungissa hengaamista ja kirjaston ilmasen netin käyttämistä. Oon todella ilonen kun eilen mun intialainen kaveri auttoi mua löytämään uuden sähköjohdon koneeseeni ja nyt taas on virtaa akussa. Ton johdon hinta kyllä kirpasi, 65$ johdonpätkästä tuntu aika paljolta, mutta kyllä mä mieluummin senkin maksan jos mun kone sillä alkaa toimiin.

22.2.2011

Tänään oli kiireinen aamu kun jouduin vaihtamaan hostellia. Aamulla 8 heräsin, keräsin kamppeeni (jotka paino oikeesti aikusen ihmisen verran) ja lähdin kävelemään Pint on Puntia kohti. Sain todella paljon kummastuneita katseita osakseni kävellessäni. Hostellilla jätin kamani respaan ja lähdin kiiruhtamaan töihin. Matkalla poikkesin ottamaan passikuvat itsestäni, jotka tarvitaan ID läpysköihin. Olin jo siinä vaiheessa myöhässä aikataulustani ja hyppäsin ratikkaan. En tietenkään maksanut sitä ja hyppäsin yhtä pysäkkiä aikasemmin ulos, kun pelkäsin tarkastajia. Olin 3 min myöhässä koulutuspäivästäni, mutta se ei onneksi haitannut.

Käytiin yks päivä national gallery of Victoria:ssa, ei maksanu mitään sisään. Taidetta oli paljon ja katto kiva.

Päivä meni tosi hitaasti ja uutta sanastoa on niin paljon että mun suomiaksentti meinaa väkisinkin vaan pahentua kun en osaa puhua mitään. Muuten on itseluottanus noussut englannin puhumisessa ja mun aksentti on parantunut huimasti tänne tulosta, mutta aina kun tulee vastaan uutta sanastoa alkaa puhuminen jännittään. Kyllähän niihin sanoihin parin päivän sisään pitäis tottua. Työhän on siis perus feissausta provikkapalkalla. En vieläkään tykkää provikkapalkkatöistä, mutta minkäs teet! Oon nyt jo toistamiseen kirjotanu työsopimuksen jossa olen "itsenäinen yrittäjä" ja mun pitää hankkia joku ihme numero verovirastosta, mutta en kyllä aijo veroja maksaa... Taas lisää syitä miksei ne päästäis mua lähteen maasta vaan pistäis telkien taakse! (en usko, että ne sentään sellasta tekis)

Lasten osastolla ei käyty, mut rumpali on sulonen

Työpäivän jälkeen kävelin hostellille noin puolitoista tuntia ja asetuin taloksi. Jaan huoneen 5 muun tytön kanssa ja huone on pahempi kaaos kun mun koti ikinä! (äiti mä oon sittenki suht siisti ihminen). Tytöt täällä huoneessa on ollut edellisenä iltana juomassa ja toivon kovasti, ettei ne olis hirveitä bilettäjiä, koska varasin täältä 2 viikkoa ja haluisin vaan olla rauhassa. Oon todella poikki töiden jälkeen ja haluisin vaan lukea rauhassa kirjaani. Olis tosi kiva jos noi olis edes jotain "ulkomaalaisia" eikä puhuisi englantia, mutta noi taitaa olla kaikki englantilaisia. Ainaki yksi on. Se oli täällä sisällä kun tulin ja se heti esitteli itsensä, muut ei ole vaivautunu niin en ole sitten minäkään. En jotenki mitenkään tällä hetkellä jaksais hankkia uusia ystäviä.

Tosi kauniita ruusuja on täällä paljon, ei ihan samaa luokkaa kun suomen juhannusruusut.

Uus tietokoneen johto ei jostain kumman syystä toimi koko aikaa... Harmittaa, mutta tuntuu että vika onkin osaksi myös pistorasioissa. Toivon edelleen, että tää kone kestäis edes suomeen asti!

-Alisa

26.2

Oon ollut nyt kolme päivää töissä ja oon saanut kaks ihmistä liittymään, joten tilille tupsahtaa ens viikon alussa 600$. Oon aika tyytyväinen, jos jatkan tätä tahtia niin voin lopettaa töitten tekemisen about neljässä viikossa. Ollaan suunniteltu jatkavamme matkaa huhtikuun 11 päivä, mutta se selviää paremmin, kun Miia menee käymään maanantaina Etihadin toimistossa kyselemässä meidän lennoista. Ite en oikeestaan edes jaksa töiden jälkeen ajatella mitään ja oon tosi onnellinen, että mulla on viikonloput vapaata. Poltin otsani ja nenäni töissä toissapäivänä, kun tyhmänä en ollut pistänyt ollenkaan aurinkorasvaa enkä ollut hetkeekää varjossa siitä viidestä tunnista, jotka seisoskelin kadulla.

Tässä esittelyssä kauniisti palaneet kasvot. Petteri punakuono, oli poro nimeltään...

Eilen käytiin työporukan kanssa kaljalla töiden jälkeen, meidän pomo tarjos meille muutaman jugin. Miiakin tuli jossain vaiheessa meidän seuraan ja mä maksoin järkyttävät 5,50$ roiskeläpän kokosesta pitsasta. Tosin se oli todella hyvää ja siihen oltiin laitettu kurpitsaakin! Miia käveli hostellille ja mulla oli kerrankin koko päivän ratikkalippu, joten käytin sitä hyväkseni koko rahan edestä. Ostin lipun, koska meidän täyty mennä töihin vähän kauemmas kaupungista junalla ja juna-asemalle ei pääse sisään jos ei ole lippua. Kummallista miten en ole eksynyt vielä töihin mennessä, kun työskennellään joka päivä eri paikassa. Toissapäivänä etsin Southgate nimistä paikkaa. Tiesin, että se on Southbankissa, mutta muuten ei ollut hajuakaan sen sijainnista. Kaupunkiin päästyä musta tuntu etten nähnykkää muuta ku kylttejä, jotka osotti Southgatea kohti ja olin perillä tuntia liian aikasin, kun olin jättänyt eksymisvaraa. Eilenkin menin juna-asemalle kysyin mistä juna Coburgiin lähtee. Juna lähti minuutin päästä ja ehdin siihen hyvin.

Miia on alkanu erikoistuun maisemakuvaukseen kävelyreissuillaan

Joten kaikki hyvin tällä puolella maapalloa, Miialla tosin tekee tiukkaa kun siivoustöitä on täällä tarjolla suhteellisen niukasti ainakin näin lyhyeksi aikaa... Vielä ei silti olla heitetty pyyhettä kehään.

Toi torni on sisällä ostoskeskusta. Melbourne on myös tosi nätti yöllä/illalla.

-Alisa

(Haluan myös kiittää kaikkia mun ihania ystäviä suomessa siitä, että oikeesti odotatte mua takasin kotiin. Ootte parhaita!) (Riittikö tää Henkka?)  :D

Kodittomuudesta kärsimistä

20.2

Viimesiä hetkiä Daisyn kanssa.


Myytiin eilen auto parille -92 syntyneelle backpackerille, jotka ei tiennyt autosta sen hölkäsen pölähdystä. Oon aika tyytyväinen, että päästiin siitä eroon, mutta on kyllä myös samalla aika koditon olo. Tota oloa vahvisti eilen myös se, ettei löydetty hostellia jonne oltais päästy yöksi, joten päädyttiin siihen, että mä menin mun intialaisen kaverin luokse punkkaamaan ja Miia meni Markin luokse. Miia säästää vielä seuraavanki yön ja mä tulin college lawn hostelliin, jossa ollaan muutenkin salaa liikuttu. hinta oli 24$/yö 6 hengen sekadormissa. Vielä ei tiedetä yhtään minne mentäis ens yöksi tai edes, että onko missään hostellissa tilaa! Haluttais kuitenkin johonki sellaseen, jossa olis tarjolla aamupalaakin.

Mun tavaramäärä on huikee, en tosiaan jaksais kantaa noita kassejani kauaa.

Sain myös sen työpaikan feissarina. Työt alkaa tiistaina palkallisella koulutuksella ja varmaan keskiviikkona meen jo sitten kadulle. Palkkaa tosta hommasta saa 300$ yhdestä liittyneestä jäsenestä. Ihan näin matikkaa kirjottamattomana voin sanoa että jos myyn 5 päivänä viikossa yhden niin mulle tupsahtaa tilille sellaset 1500$ per viikko. Olisin NIIN onnellinen jos toi tulis toteutumaan, kun kyllähän mä nyt ainakin periaatteessa sen työn osaan. Toivottavasti myös käytäntö toimis täällä paremmin ku Suomessa. Miiallekkin on tullut työtarjouksia lastenhoitamisesta ja siivoomisesta, mutta kummallista on ettei ne ihmiset koskaan soita takasi. No, tolla autosta saadulla tonnilla per naama me nyt ainaki pystytään elään kuukausi ja sitten murehditaan lisää. Töitä kuitenkin etsitään vieläkin baareistakin. Alkaa vaan noi mahdollisuudet töihin pääsemisestä väheneen kun ei olla täällä enää kun vähän yli kuukausi ja sitten jatketaan matkustusta.

Daisy kiilsi meidän pesun jälkeen oikein kivasti, tästä kuvat on valitettavasti Miian kamerassa.

Suurimmille ikävöijille voin ilmottaa, että oon suunnitellut tulevani vapuksi kotiin. En kuitenkaan ole muuttanut vielä lentoja tai tehnyt mitään asian eteen, joten voi olla et päivämäärät vielä muuttuileekin. Miian paluustahan ei tiedä kun se on tollanen himoreissaaja. Mun luultavasti on pakko lähettää jonkinlainen paketti Suomeen rahtilaivalla, kun toi rinkka tuntuu painavan varmaan yli 30 kiloa (se paino 16 kun tulin tänne ja sisältö on nyt tuplaantunut). Pauski lähetti isoimman paketin, mitä postista löyty ja se makso 50$. Tosin paketin Suomeen saapuminen kestää 3 kuukautta, joten mä ainaki ehdin varmaan oleen perillä jo ennen mun pakettia. Onhan se kiva saada vielä "tuliaisia" jälkikäteenkin.

Koitan korvata viime postauksen kuvattomuutta meidän pärstöillä. Tässä koko matkatavara arsenaali.

21.2

Lähdin tänään aamulla puoli 9 käveleen Pint on punt hostellille, josta tulee mieleen Pauliina, Noora ja Vili. Tuntuu todella tyhmältä olla sielä yksin, mutta varasin sinne huomisesta lähtien viikon. Onneksi College Lawnissa oli tilaa (koska eilen se oli OIKEESTI täynnä) ja sain sieltä vielä yhden yön. Eilen pesin myös pyykkiä, mikä on College lawnissa oikein mukavaa koska pesukoneeseen täytyy maksaa 3$ jokaisesta pesusta. Rahasäiliötä vaan ei ole lukittu ollenkaan, joten dollarinsa saa heti takaisin. Olin myös oikein positiivisesti yllättynyt kuivausrummun tehosta. En ole viitsinyt enää edes vaivautua koittamaan toimiiko kuivausrumpu, koska useimmissa paikoissa se on ollut yhtä tyhjän kanssa käyttää. Nyt sain ottaa vaatteeni täysin kuivana pois koneesta. Tähän päivään olen suunnitellut kaupungissa hengaamista ja kirjaston ilmasen netin käyttämistä. Oon todella ilonen kun eilen mun intialainen kaveri auttoi mua löytämään uuden sähköjohdon koneeseeni ja nyt taas on virtaa akussa. Ton johdon hinta kyllä kirpasi, 65$ johdonpätkästä tuntu aika paljolta, mutta kyllä mä mieluummin senkin maksan jos mun kone sillä alkaa toimiin. Kyllä toi virran lataus vieläkin vähän pätkii, mutta toivottavasti kestää nyt edes suomeen asti!

Kävin japanilaises ravintolassa syömässä auton myynnin kunniaksi, ton annoksen hinnaksi tuli 8,5$

-Alisa

aurinko paistaa ja vetta sataa

Minkahan takia mun lapparista piti juuri nyt menna sahkojohdon rikki, se on tehnyt jo pidemman aikaa sita, etta se ei yhdista jos sita ei ensin vahan kaantele, mutta nyt se ei sitten yhdista ollenkaan. On ihan tuskaa yrittaa kirjottaa jotain blogia yleisilla koneilla. EN TYKKAA!!! Enka yhtaan tieda mista taalta vois saada varaosia hp:n koneeseen, vaikka ne maksaa kuitenkin miljoonan Melbournessa ja mullahan ei sita rahaa vielakaan ole.

Vein eilen yhteen ravintolaan CV:ni, johon yks mun intialainen kaveri kaski mua meneen, se koittaa saada mut puhutuksi sinne toihin, kun se tuntee sielta vakee. Sitten tanaan mulla on haastattelu johonki hyvantekevaisyysjarjestoon childfund (vahan niinku unicef) feissariksi. Toivotaan et mun aikasemmasta kokemuksesta olis jotain apua, vaikka ei se oo yhtaan sama englanniks ku suomeks. Ja toivon myos, etta osaisin sinne perille, koska mulla ei oikeestaan ole hajuakaan missa se paikka on.

Tanaan kuudelta on myos meidan auton ensimmainen koeajo! Jos menee hyvin (eika jouduta kauheen pienista liikenneympyroista ajaan, ettei se kitise) niin joku ukkeli sen tanaan meilta ostaa ja me paastaan muuttaan hostelliin! On sita jo kauan odotettukin! Kattelin hostelleja ja halvimmat on 140$ viikko ja niihin kuuluu myos jonkin sortin aamupala. Taytyy tanaan soitella niihin ettei jaatais ihan puille paljaille illalla.

Etta tammosta talla puolella maapalloa. Mietittiin juuri Miian kanssa, et miks ihmeessa valittiin tulla kaikista kauimpaiseen kolkkaan minne Suomesta voi lahtee... Vaikka ei mua ainakaan yhtaan haittaa, etta taalla on se +30 kun suomessa on -30. Toissapaivana aurinkoo ottaessa ma onnistuin sopivasti ei liikaa polttamaan nahkaani, joten mun naama on entista ruskeempi, mutta Miia pisti oikeen Extreme punasuuden kasvoihinsa, etta sen luometki oli ainaki eilen ihan paisuneena... Onneks aloevera ja bebanthen auttaa!

-Alisa

Pauski vei lämmön mukanaan

 Miiuska pääkirjastolla, jossa me oikeestaan asutaan.

31.1


Sain työpaikan, joka tosin on ovelta ovelle myyntihommia ja siinä on vaan provikkapalkka. Työharjottelupäivän perusteella homman ei kuitenkaan pitäisi olla turhan haastavaa myyntiä, joten ihmiset sielä saa n. 100-150$ päivässä. Mun mielestä se on ihan tarpeeksi, vaikka vieläkin odottelen, että jostain ravintolasta jonne hain töihin soitettas. Olishan se paljon parempaa työkokemuksen kannalta olla ravintolahommissa kun kiertää ovilla kaupustellen halvempaa sähköä ja kaasua. Huomenna on koulutus siihen työhön ja sen jälkeen alan hommiin. Huomisesta ja lauantaista, jolloin olin harjottelemassa en kuitenkaan saa palkkaa.

Queen Victoria market

Autostakin tuli tänään kyselyä, joku oli kuulemma erittäin kiinnostunut ostamaan sitä, mutta lupas soittaa myöhemmin uudestaan. Ei ole ainakaan vielä soittoa kuulunut, mutta toivon kovasti, että se ostettais pois ja me päästäis hostelliin nukkumaan. Mun täytyy ilmeisesti alkaa nyt pian metsästämään autonmyyntipapereita, kun sellasia ei jostai kumman syystä saatu kun se rekisteröitiin. Miialla käy täällä koko ajan kauhee munkki ja eiliseksi se oli saanut lipun big day out festivaaleille, jossa esiinty mm. Rammstein ja Mia. Jotenki kummasti Miia meni sinne, mutta ei joutunutkaan käyttään omaa lippuaan ja se anto sen mulle ja olin tosi onnellinen nähdessäni Rammsteinin jo toisen kerran vuoden sisään! Keikka ei kyllä ollu niin hyvä ku suomessa ja lavakaan ei ollut niin iso, mutta oli se silti hienoo!

 St Kilda Beach



Torstaina Pauliina ja Vilikin jatkaa matkaa ja jäädään Miian kanssa ihan yksin tänne kylmään maailmaan.

Kuka nyt on mun kaveri, ku te lähitte?

10.2

Vesi on ruskeeta ja se haiseekin paikoitellen pahalle.

Ei ole tullu taas oikeen päivitettyä meidän tekemisistä. Oon ollu niin "kiireinen" töissä, etten ole edes kunnolla päässyt nettiin, muutakun sunnuntaina. Otin eilen loparit, joten nyt on taas aikaa päivitellä kaikesta. Mulla ei oo kauheesti elämää ollut ku oon tosiaan tehnyt töitä eli kierrellyt ovelta ovelle kaupustellen sähköä ja kaasua. Niinkun minä mitään sellasista tietäisin, mutta mun täyty esittää experttiä. En ollu ilmeisesti kauheen hyvä ekspertti kun 5 päivän aikana, jona työskentelin omaan pussiin enkä ollu koulutuksessa sain vaihdettua vaan yhden naisen laskutusyhtiön. Tästä hienosta suorituksestani tienasin 50$, josta mun pomo vielä ottaa välistä 5$. Sen sais takasin 120 päivän päästä lopettamisesta, mutta mä oon silloin ollu jo suomessa nii ei varmaan vitoset kiinnosta.

Täällä on kummallista taidetta kaikkialla. Siispä hauva ja takana myös Chanelin liike. Ei oo rahaa..

Miia on ottanu lungisti ja hengaillu oikeestaan kaikki päivät kaupungilla. Ei se ole edes etsiny töitä. Mä laitoin viime sunnuntaina varmaan 7 työpaikkaan hakemusta, mutta mistään ei ole kuulunut mitään. Yhdestä paikasta mulle soitettiin eilen illalla gumtreen kautta. Jonkinlaista yrityksestä yritykseen kaupustelua provikkapalkalla neki tarjos, mutta enpä taida olla kiinnostunut. Jotenki tuntuu et noi provikkapalkkahommat ei ole mua varten! Ainut hyvä asia mun työssäni oli, että se sai mut taas jälleen liikkumaan. Olin jo niin tottunut matkustamaan ratikoilla, mutta nyt kävellään keskustaan. En oikeen tiedä miten pitkä matka se on, mutta kyllä sitä yli tunnin kävelee. Varsinkin tänään jo puoleen matkaan kävely kesti tunnin kun parkkeerasin auton kauemmas ilmaselle parkkipaikalle. Poikkesin kyllä laiskuudessani kirjottelemaan tätä blogia botanic gardeniin ja nauttiin mukavan lämpösestä, mutta pilvisestä päivästä.

Aloeveraa botanicissa.

Miia aikoo takasin Suomeen tullessa käydä malesiassa ja singaporessa. Mulle noi paikat on vähä liika kalliita jos en nyt työtäkään saa, mutta mun mielestä olis tosi kiva poiketa jossain halvemmassa maassa. Laitoin work & travelille kyselyä missä kaikkialla voisin poiketa, mutta sieltä tuli vastaukseksi, että kaikki pitäis hoitaa ite. En tiedä sitten jaksaako, vois käyttää vaan neki rahat vähän kalliimpiin UGGi buutseihin! :D Oon muutenkin viimesen kuukauden ajan kyselly, että voisinko vaan käyttää kaikki rahani shoppailuun ja lähtee kotiin. Valitettavasti en oo ottanut huomioon sitä, että auto on PAKKO myydä ennen kun voin lähtee ja olis tosi hieno mennä kattoon formuloita kun ne tulee tänne Melbourneen maaliskuun lopussa ja muotiviikkokin houkuttelis! Oon kyllä aika ilonen jos pärjään siihen maaliskuuhun asti kuolematta nälkään tai jäämättä kiinni hostellin suihkun ja vessan käyttämisestä ilmasena.

Kaupungin keskustan alkupäässä.

Miia kuitenkin tulosti eilen meidän autonmyynti-ilmoituksia ja niitä pitäis nyt levitellä hostelleihin. Täytyy varmaan netissä pian pistää sen hinta 2000$ kun alkaa pikkuhiljaa pelottaan ettei saada sitä koskaan kaupaksi. En edes tiedä mitä meidän pitää tehdä kun meillä ei ole autonmyyntipaperia, joka olis pitänyt saada Queensland govermentilta kun ostettiin auto. Pitää varmaan soittaa sinne ja pyytää niitä lähettään sellanen meille postissa.

Swan street ja keskusta häämöttää...

Haluisin kauheesti olla vaan ulkona auringossa kun sielä on niin ihanan lämmintä. Oon kyllä kuullut huhupuheita, ettei Suomessakaan kauheen kylmä olis, mutta kuka sinnekkin nyt uskaltaa takasin ees tulla kun Tampereellakin riehuu hulluja ammuskelemassa, talot räjähtää ja kaikki on erilaista ku ennen. Oon tosiaan alkanu ymmärtään niitä, jotka asuu jossain BB talossa muutaman kuukauden eristyksissä kaikesta. Mä sentään tiedän jotain, mutta silti pelottaa tulla takasi ja nähdä NIIN PALJON suomea puhuvia ihmisiä ympärillä ja monet vielä tunteekin mut. Kaikista eniten harmittaa etten voi enää kaupungilla suureen ääneen kommentoida kaikkien ohi kulkevien ihmisten pukeutumistyyliä.



Loppuun vielä Nooran, Pauskin ja Vilin vanha tuttu:

Ton nallen voi bongata milloin mistäkin päin kaupunkia, oon itekki törmänny siihen jo kahdesti.

-Alisa

Warning!! Aussisaldo lopussa!!

 Vili ja Pauliina nautiskelemassa Picnik ruokien jälkeisistä tunnelmista

26.1

Australia day! Lähes kaikilla on tänään vapaapäivä, mutta baarit ja ravintolat on auki. Kiertelin myyden itseäni eli jakaen CVtäni ympäri chapel streetiä ja muutama vaatekauppakin oli auki joten koitin tarjota CVtäni myös niille. Muutamasta paikasta oltiin oikeen innokkaasti ottamas mun tietoja, mutta olin jo antanut kaikki pois, joten täytyy huomenna käydä tulostamas lisää ja antaa vielä niillekkin. Aijon myös huomenna sanoa, että voin mennä joku päivä ilmasena tekeen töitä näytiksi jos sillä vaikka irtois töitä. Perjantaille meidät on kutsuttu jonnekkin päin Melbournea työhaastatteluun jonkinlaiseen myyntityöhön. Ilmeisesti siis puhelinmyyntiä tai jotai ovelta ovelle kaupustelua. Palkkaa luvattiin ainakin puhelimessa 900$ viikolta, joten se olis ihan hyvä.

Toi toinen palmu ei ole raaskinut tiputtaa kuolleita lehtiään. Pieni parta!

Oon myös tavannut yhden prinssi nimisen pojan, joka koittaa myös etsiä mulle ja Miialle töitä ihan hyvää hyvyyttään. Se sano serkkunsa kanssa, että täältä on vaikee löytää töitä jos ei ole ketään auttamassa ja siksi ne haluaa auttaa meitä. Ne myös tarjos omaa autopaikkaansa meille, että meillä olis vähän turvallisempi nukkua, mutta saa nähdä viedäänkö me autoo sinne ollenkaan kun tuntuu et ne pojat on aina töissä eikä ehdi näyttään missä se autopaikka sijaitsee! Mun mielestä meillä on kyllä aivan turvallista nukkua muutenkin asuinalueilla ja löysin ilmasen parkkipaikankin suhteellisen läheltä Chapel streetiä.

Rinsessa Prinsessojen paikassa

Oon yllättynyt miten kauan meidän vähät rahat kestää. Odotan koko ajan, että mun pankkikortti ei toimis tyhjyyttään, mutta aika vähällä sitä pystyy elämään kun käy suihkussa ja vessassa pummina jonkun hostellissa ja syö oikeestaan vaan nuudelia. En kyllä tiedä mitä me tehdään Miian kanssa kun Pauski ja Vili muuttaa pois. Täytyy varmaan laskee meidän auton myyntihintaa, että saatais se myytyä ja päästäis sitte itsekki nauttimaan kerrossängyssä nukkumisesta. Kauheesti hoetaan Miian kanssa, että tätä ja tätä tehdään ja halutaan ostaa sitten kun ollaan saatu töitä. Kuitenkin täällä maksaa hostellissakin asuminen jo n.200$ viikossa, joten paljon rahaa kuluu siihenkin.

Me tehtiin Pauskin kanssa kuperkeikkoja ja Vili yritti kärrynpyöriä

Haluaisin kuitenkin ennen Suomeen paluuta ostaa oikeet australialaiset UGGi bootsit, käydä surffaamassa ja nähdä blue mountainsit Sydneyn lähistöllä. Jotenkin täytyy siis matkustaa vielä sinne Sydneyynkin. Oon haaveillut poikkeemisesta jossain kotimatkalla, koska se lento tuntuu ihan järkyttävän kauheen hirveen pitkältä lentää yksinään. Tiedän, että moni ihminen munkin tutuista on tehnyt sen, mutta mä haluisin kyllä kunnollisen välilaskun pariksi päiväksi. En tiedä vielä lisäiskö se lennolle hintaa, koska meidän lipuissa lukee, että päivämäärää tai matkaa voi muuttaa lisämaksutta kerran. Ostin myös jo ylimääräsen repun, jonka voin sitten ottaa mukaan lentokoneeseen. Testasin sitä eilen ja sinne mahtuu ihan järkyttävästi tavaraa (melkein kaikki mun vaatteet). Pelottaa vaan miten paljon joudun maksaan ylipainosta (ei siis omastani vaan tavaroiden).

-Alisa

Melbournen salamatkustajat

21.1

Ollaan muutama viime päivä joko istuttu kirjastossa etsimässä töitä tai oltu rannalla ottamassa aurinkoa. Itsensä polttaminen jatkui eilenkin ja poltin peppuni kun maattiin Miian ym. kanssa 12-18 rantsulla. Aurinko jotenki ei täällä tunnu yhtään liian kuumalta ja jotenki on oikeen mukavaa polttaa itsensä. Sitten todellakin tiedetään mistä se melanooma meille on tullu, mutta ainakin ollaan nautittu joka hetkestä! Käytiin myös yks päivä Queen Victoria marketissa, jonne ollaan suuntaamassa myös tänään. Löysin tosi kivoja juttuja tuliaisiksi, vaikkei mun pitänyt mitään tuoda kellekkää, mut jos ihan pikkasen vaan perheelle. Tuntuu muutenkin, että rinkka painaa NIIN PALJON takasi tullessa että joudutaan maksaan miljoona lisäkiloista.

Saatiin toissapäivänä parkkisakkokin, mutta ei aijota maksaa sitä. Ollaan annettu viranomaisille yhden hostellin osoite, jossa asuttiin Brisbanessa, joten ei uskota, että ne vois meitä jäljittää. Katsotaan sitten lentokentällä, kun ne nappaa meidät täysivaltaisina rikollisina. Hups! Tänään kirjaston edessä oli Woolwortsilla piste, jossa ne jako ilmasena kaikkee ruokaa. Saatiin kauheesti keksejä, myslipatukoita, limpparia, rusinoita, aurinkorasvaa ja hotdogit. Tästä kiitollisina pistettiin vähän rahaa pelastusarmeijan lippaisiin, joita niillä oli näkyvissä. Harmi vain ettei kirjastoon saanut tuoda mitään elintarvikkeita, joten jouduttiin ottamaan lokero. Se maksoi tosin vaan 1$/4h joten ei siitä paljo joutunut pulittamaan. Kaikista parhainta oli, että Noora makso lokerikon ja automaatissa mistä lokero varattiin sai valittua suomenkielisen opastuksen!

-Alisa

Landepaukuista tulikin Big City Girls

Adelaidea vuorilta kuvattuna. Kannattaa napsauttaa nää isommiksi.

Uluru

13.01

Maisemat Alice Springsistä Adelaideen olevalla tiellä oli edelleen todella tylsiä, mutta kierrettiin Uluruun katsomaan big rockia, jonka ilmeisesti olis pitänyt olla iso punanen kallio, mutta meille se esittäytyi vähän violettiin menevänä. Tästä reissusta tuli yhtä tietä edestakaisin ajaen meille 280km kieppi. Nopeusrajoituskin hidastui kun saavuttiin southern territoryyn eikä saatu enää päästää 130. Oltiin matkalla yötä levähdyspaikalla ja sielä tuuli ihan hirveesti. Näin koko yön unta kovassa tuulessa ajamisesta. Aamusta sitten jatkettiin tylsää ajoamme ja Miian kanssa koitettiin pitää itseemme virkeinä pelaamalla aliasta ja täyttämällä sanaristikkoa aku ankasta, joita Henna anto meille jouluna.

Piti ottaa kuvaa, mutta otinkin videoo. Siispä Miia ja lehmiä

Adelaiden lähestyessä maisemat alko oleen vähän vehreempiä ja sielä oli myös kummallisia suolajärviä tai jotain vastaavia, joissa ei ollut vettä, vaikka niin näyttikin ja ne hohti vaaleenpunasina. Muutama viinitilakin nähtiin. Ajettiin suoraan Adelaiden keskustaan eikä tosiaan tiedetty, että se on lähes kahden miljoonan ihmisen kaupunki. Hiukan jännitti ajaa pitkästä aikaa muiden autojen keskellä kun koko keskimaassa nähtiin yhteensä varmaan 50 autoa. Ajettiin sattumalta vuorelle näköalapaikalle ja sieltä lähdettiin suunnistaan merta kohti. Adelaidessa on aivan ihania rantoja n.10minuutin ajomatkan päässä keskustasta. Etsittiin suojaisa nukkumapaikka ja lähdettiin mäkkäriin. Oltiin ihan ku jostai eri maailmasta kun lauantai-iltana mäkki oli täynnä tälläytynyttä kaupunkilaisnuorisoo ja Miian ja mun kuteet, hiukset ja naamat oli ku suoraan biitsiltä tulleet. Ei todellakaan kuuluttu joukkoon ja lähdettiinkin sieltä nukkumaan päättäen, että seuraavana päivänä on pakko meikata.

Miia pisti oikeen tanssiksi kun oli niin nätti O.C ranta. Mulla ainakin kuvasta päätellen toinen jalka on poikki.

Aamulla lähdettiin keskustaan etsimään turist infoa, joka oltiin edellisenä päivänä ohi ajaessamme nähty. Kierrettiin katuja edestakasin ja lopulta Miian ja mun yhteiskartanluvulla löydettiinkin perille ja vietiin auto kauemmas parkkiin. Turist infosta saatiin lista hostelleista ja soiteltiin ne kaikki läpi töitä kysellen, mutta vaan yhdessä olis ollut. Päätettiin kuitenki vielä yöpyä autossa, koska hostellissa asuminen söis vaan kaikki meidän rahat. Kierrettiin keskustan kauppakatua katsellen kivoja vaatteita, mutta ei ostettu mitään. Illaksi lähdettiin eri rannalle ja käytiin jonkinlaisessa lasten pelitalossa, josta olis voinu ostaa laskuja vesiliukumäessäkin. Oli tosi nätti ilma ja siivottiin vähän autoakin. Auton pissapojan nestekki oli loppunut ja löysin meidän autotavaralaatikosta jotain sen tapasta. Millään ei meinannut aueta konepelti ja yks mies pysähty auttaan mua sen kanssa. Miia puhu perheelleen kauan puhelimessa ja yöksi mentiin eri paikkaan nukkumaan kun edellisenä päivänä.

Meidän simppukkakokoelma, joista osasta on kovaa vauhtia tulossa kaulakoruja

Mun mielestä oli hyvinkin huvittavaa kun kärpäset tuntuu tykkäävän Miiasta. Siitä on tullut erinomainen kärpästen tappaja!

Heräsin siihen kun meidän auto kuhisi hyttysiä ja mä olin saanu jo tosi monta puremaa. Olin jotenki erityisen allerginen niille hyttysille ja mulla meni hermot, joten Miia jäi nukkumaan takaosaan kun mä ajelin hiljakseen rannalle, jossa jatkoin nukkumista etupenkillä. Herättyämme oikeesti pistettiin pöytä pystyyn ja tehtiin lämminkuppikeiton tapasta soppaa aamupalaksi, joka oli ihmeen hyvää. Ajeltiin eri rannalle ja mentiin kävelylle. Rannalta löyty tosi kivoja simpukoita ja otettiinkin niitä mukaamme ehkä vähän liikaakin. Päivän suunnitelmana oli mennä syömään IKEAan ruotsalais-suomalaista ruokaa ja sinne lähettiin lenkin jälkeen. Syötiin ittemme ihan täyteen eikä pystytty lähteen minnekkää sieltä ravintolasta varmaan kahteen tuntiin. Ostin sinappia ja se maistuu NIIN hyvälle näkkärin ja varrasleivän päällä. Oon niin ilonen et oon säästelly äidin lähettämiä varrasleipiä. Katottiin IKEAn odotustilassa joku leffakin ja ilta kulutettiin piirtelemällä parkkipaikalla. Yöksi mentiin samaan paikkaan kun ensimmäisenäkin iltana.

Ajoasento vaan paranee matkan edetessä, nyt on kaasujalkakin jo vaihtunut.

Kolmas aamu sarasti ja jo meille tulleen tavan mukaan suunnattiin rannalle. Miian oli tarkotus mennä suihkuun rannalla, mutta se törmäskin sellaseen aussimieheen, joka tarjos meille lämmintä kylpyä sen luona. Pakattiin kampsumme ja otettiin mies meidän auton kyytiin ja ajeltiin sen luokse. Se asu ihan rannalla n.3km päässä rivitalossa. Se pisti meille kylpyveden ja tarjos virvoitusjuomaa. Oli tosi kiva, että päästiin pesulle ku ei oltu neljään päivään suihkussa käyty et taidettiin vähän haistakki jo. Lähdettii kiertään ostoskeskusta ja ostettiin tosi halvalla mekot mun synttäreiksi. Miian oma makso 5$ ja mun 10$. Innostuttiin shoppailusta ja ostettiin sitten molemmat laukutkin. Mun Sydneystä ostamani laukku jäi Bundabergiin, koska sen hihna hajos ja oli mun jo aikakin saada isompi olkalaukku. Käytiin vielä IKEAssa shoppailemassa tuliaisia Melbourneen Pauliinalle, Vilille ja Nooralle ja lähdettiin ajamaan kohti Great Ocean roadia.

Mikä haikara, ei ku PELIKAANI aura

Mun ihka ensimmäinen lautalle ajo. Oli aika jännää.

Eksyttiin sitten aivan heti ja päädyttiin vaihteeksi mutkaisille vuoristoteille. Miian suunnistustaidoilla päädyttiin ajamaan viinitarhojen vierestä ja lautalla päästiin oikeelle tielle. Tuli aika paljon lisäkilometrejä, mutta olihan se nyt mukavaa vaihteeksi eksyä. Ajeltiin iltamyöhään asti merenrantaa pitkin ja ostettiin pizzat iltapalaksi. Yöksi jäätiin ilmaselle leirintäalueelle. Nukuttiin lehmien ammuessa jossain lähellä pellolla, mutta ei missään vaiheessa nähty niitä. Seuraavana päivänä aamusta satoi vettä ja me lähdettiin ajelemaan jonossa vieläkin etsien Great Ocean roadia. Ajeltiin sitten rekankin perässä ja ihmeteltiin minkä takia se kiertää tien toiselle puolelle. Mä tietenkin kuvittelin, että edessä olis ollut taas joku kengurun raato, mutta siinä olikin tallustelemassa tien yli täysikasvuinen koala. Miia näki ensimmäisen koalansa ja sen mielestä se oli pieni, vaikka se oli varmasti suurin jonka mä olen nähnyt. Oon niin ilonen ettei ajettu sen päälle!!

Ensimmäinen pysähdys Great Ocean Roadilla

London Bridge

Löytyihän se oikea tiekin selostuksilla, jotka Pauliina oli meille avuliaasti tekstannut. Maisemakuvauspaikkoja oli n.300m välein ja melkein jo kyllästyttiinkin pysähteleen niissä. Onneksi kuitenkin aurinko alkoi paistaa kun saavuttiin ensimmäiselle niin oli mukavempi katsella maisemia monien muiden turistien kanssa. Poikettiin Turist infoon pyytään karttaan ja kysyyn missä 12apostolies paikka on, jonka Miia halus nähdä. Sieltä saatiin myös tietää, että puolet tiestä oli suljettu ja jouduttiinkin muuttamaan hiukan matkasuunnitelmaamme. 12apostolies oli tosi lähellä Turist info paikkaa ja sielä alkoi taas sateleen vettäkin. Sen jälkeen ei oikeen ollut enää meren rannalla kuvauspaikkoja ja jatkettiin matkaamme viidakon halki kulkevaa tietä.

12Apostolies postikorttimaisemaa

Huomasin vesiputouskyltin ja päätettiin poiketa kattomaan se. Ajettiin n.7km keskellä viidakkoa osan ajasta hiekkatietä ja jouduttiin vielä kävelemäänkin n.2km matka suurimmaksi osaksi pitkin rappusia. Putoukset oli tosi nätit ja me oltiin aivan poikki sinne päästyämme. Takasin käveltyämme Miia alko nukkumaan ja mä jatkoin ajelemista kohti Melbournea. Miia nukku varmaan tunnin ja heräs vaan kerran kun pysähdyin pyytään kameraa kun näin lehmien kulkevan jonossa tiellä ilman mitään ihmistä ohjastamassa niitä. Oli aika huvittava näky! Melbournen lähestyessä tie muuttu moottoritieksi ja sielä oli vaan satasen rajotus! No mä en hyvällä tiellä jaksanut sataa ajaa, mutta 110 vauhdilla sain ohitella kaikki. Keskustan lähestyessä tiehen muuttu 4 tai 5 kaistaa ja soitettiin Pauliinalle, joka tosi hyvin ohjasti meidät niitten hostellille. Jätettiin auto parkkiin niiden hostellin kanssa samalle kadulle ja päätettiin jatkaa autossa nukkumista kun ei oikeen ole rahaa. Juotiin siinä ilta viiniä Pauski, Vili ja Noora seuranamme. Hostellille saapui myös kaks suomalaista tyttöö, jotka meni kuitenkin heti nukkumaan lennosta väsyneenä.

 Trible falls

Melbourneen saavuttiin pilvisessä säässä.

15.1

Ei kyllä tiedetä mikä ton nimi on, mutta joku kissaeläin ilmeisesti ku luultiin sitä aluksi kissaksi.

Ei olla kauheesti ehditty Melbourneen vielä tutustumaan, mutta St Kildan alueella ollaan kierrelty ja eilen mun synttäreitten jälkeen lähdettiin baarista Miian kanssa kävelemään meidän autolle, joka ollaan viety vähän kauemmas asuinalueelle ilmaseen parkkiin. Lähdettiin sitten heti väärälle tielle ja oltiin eksyneenä varmaan n. tunnin keskellä yötä hortoillen ilman karttaa. Onneks ei sentään oltu kännissä! Meinattiin kääntyä takasin kun korkokengillämme sipsuteltiin tosi paljon väärään suuntaan, mutta ei antanut luonto periksi ja löydettiinkin kiertotie oikeelle kadulle. Mä tosin luovutin korkkareilla kävelyn jo puolessa välissä matkaa! Nähdiin myös jotain kissan ja kummituseläimen yhdistelmiä, jotka oli todella sulosia. Muutenkin kaduilla tuntu kummallisen turvalliselta kulkea. Koko ajan nähdiin ihmisiä, jotka oli menossa baarista kotiin ja taksi vilahteli ohi vähän väliä.

Synttäri picnik Melbournen rannalla

Tänään nukuttiin myöhään ja oltiin rannalla 7 suomalaisen voimin. Uudet tytöt Mirja ja Ansku on liittynyt meidän seuraamme jo edellisiltana ja on tosi mukava saada uuttakin suomalaista seuraa. Taidettiin enemmän tai vähemmän kaikki palaa. Valkoset Mirja, Ansku, Noora ja Vili käytti kunnon suojakertoimia, mutta me ei olla Miian kanssa enää käytetty aurinkorasvaa pariin viikkoon muutaku nenässä. Olis ehkä kannattanut olla vähemmän aikaa rannalla, koska mulla on palanut päänahka, otsa, huulet, rinnus, koko selkä, taka ja etureidet, takapohkeet, polvitaipeet ja vähän myös kädet. Taisin olla kyllä kaikista palanein, mutta oon ilonen koska musta on tuntunu jo hetken aikaa etten enää rusketu ollenkaan ja nyt on pakko tulla väriä lisää pintaan. Katsotaan niin tuon myös melanooman tuliaisena suomeen.

Tästä huomaa hyvin ketkä on ollu kauiten ausseissa ja miten epätasanen meidän rusketus on.

Tässä viitettä meidän palamisesta ja Miian selkä ei edes palanut pahasti!

Ollaan laitettu nettiin autonmyynti-ilmoitus Gumtree.com.au. Koitetaan nyt aluksi myydä sitä 3000$, mutta saa nähdä miten käy. Sehän on kuitenkin todella hyvin toimiva auto ja juurihan mekaanikkokin sen tarkisti. Ainut vika on vaan, että sillä on ajettu 415 000km. Vielähän tuolla päästelis varmaan 85 000. Lisäksi otettiin pitkästä aikaa yhteyttä Work&Traveliin ja kysyttiin olisko niillä tarjota meille Melbournesta töitä. Tää tuntuu ihan järkyttävän isolta paikalta varsinkin kun ei olla vielä keskustaakaan nähty ja St Kildan aluekkin tuntuu meille jo keskustalta, mutta mitä voi odottaa kolmen tuhannen ihmisen kaupungilta. Jos niiltä ei löydy meille töitä maanantaihin mennessä joudutaan lähteen itse jakamaan CVtämme kaikkialle. Oon nähny muutaman sulosen näkösen ompelimon joissa mun tekis mieli poiketa. Olis ihanaa tehdä pitkästä aikaa oman alan töitä, mutta tällä hetkellä mikä tahansa työ kelpais ettei tarvis ihan heti kotiinkaa lähtee.

Saatiin rantsulla myös ilmaset jäätelöt

-Alisa