Warning!! Aussisaldo lopussa!!

 Vili ja Pauliina nautiskelemassa Picnik ruokien jälkeisistä tunnelmista

26.1

Australia day! Lähes kaikilla on tänään vapaapäivä, mutta baarit ja ravintolat on auki. Kiertelin myyden itseäni eli jakaen CVtäni ympäri chapel streetiä ja muutama vaatekauppakin oli auki joten koitin tarjota CVtäni myös niille. Muutamasta paikasta oltiin oikeen innokkaasti ottamas mun tietoja, mutta olin jo antanut kaikki pois, joten täytyy huomenna käydä tulostamas lisää ja antaa vielä niillekkin. Aijon myös huomenna sanoa, että voin mennä joku päivä ilmasena tekeen töitä näytiksi jos sillä vaikka irtois töitä. Perjantaille meidät on kutsuttu jonnekkin päin Melbournea työhaastatteluun jonkinlaiseen myyntityöhön. Ilmeisesti siis puhelinmyyntiä tai jotai ovelta ovelle kaupustelua. Palkkaa luvattiin ainakin puhelimessa 900$ viikolta, joten se olis ihan hyvä.

Toi toinen palmu ei ole raaskinut tiputtaa kuolleita lehtiään. Pieni parta!

Oon myös tavannut yhden prinssi nimisen pojan, joka koittaa myös etsiä mulle ja Miialle töitä ihan hyvää hyvyyttään. Se sano serkkunsa kanssa, että täältä on vaikee löytää töitä jos ei ole ketään auttamassa ja siksi ne haluaa auttaa meitä. Ne myös tarjos omaa autopaikkaansa meille, että meillä olis vähän turvallisempi nukkua, mutta saa nähdä viedäänkö me autoo sinne ollenkaan kun tuntuu et ne pojat on aina töissä eikä ehdi näyttään missä se autopaikka sijaitsee! Mun mielestä meillä on kyllä aivan turvallista nukkua muutenkin asuinalueilla ja löysin ilmasen parkkipaikankin suhteellisen läheltä Chapel streetiä.

Rinsessa Prinsessojen paikassa

Oon yllättynyt miten kauan meidän vähät rahat kestää. Odotan koko ajan, että mun pankkikortti ei toimis tyhjyyttään, mutta aika vähällä sitä pystyy elämään kun käy suihkussa ja vessassa pummina jonkun hostellissa ja syö oikeestaan vaan nuudelia. En kyllä tiedä mitä me tehdään Miian kanssa kun Pauski ja Vili muuttaa pois. Täytyy varmaan laskee meidän auton myyntihintaa, että saatais se myytyä ja päästäis sitte itsekki nauttimaan kerrossängyssä nukkumisesta. Kauheesti hoetaan Miian kanssa, että tätä ja tätä tehdään ja halutaan ostaa sitten kun ollaan saatu töitä. Kuitenkin täällä maksaa hostellissakin asuminen jo n.200$ viikossa, joten paljon rahaa kuluu siihenkin.

Me tehtiin Pauskin kanssa kuperkeikkoja ja Vili yritti kärrynpyöriä

Haluaisin kuitenkin ennen Suomeen paluuta ostaa oikeet australialaiset UGGi bootsit, käydä surffaamassa ja nähdä blue mountainsit Sydneyn lähistöllä. Jotenkin täytyy siis matkustaa vielä sinne Sydneyynkin. Oon haaveillut poikkeemisesta jossain kotimatkalla, koska se lento tuntuu ihan järkyttävän kauheen hirveen pitkältä lentää yksinään. Tiedän, että moni ihminen munkin tutuista on tehnyt sen, mutta mä haluisin kyllä kunnollisen välilaskun pariksi päiväksi. En tiedä vielä lisäiskö se lennolle hintaa, koska meidän lipuissa lukee, että päivämäärää tai matkaa voi muuttaa lisämaksutta kerran. Ostin myös jo ylimääräsen repun, jonka voin sitten ottaa mukaan lentokoneeseen. Testasin sitä eilen ja sinne mahtuu ihan järkyttävästi tavaraa (melkein kaikki mun vaatteet). Pelottaa vaan miten paljon joudun maksaan ylipainosta (ei siis omastani vaan tavaroiden).

-Alisa

Melbournen salamatkustajat

21.1

Ollaan muutama viime päivä joko istuttu kirjastossa etsimässä töitä tai oltu rannalla ottamassa aurinkoa. Itsensä polttaminen jatkui eilenkin ja poltin peppuni kun maattiin Miian ym. kanssa 12-18 rantsulla. Aurinko jotenki ei täällä tunnu yhtään liian kuumalta ja jotenki on oikeen mukavaa polttaa itsensä. Sitten todellakin tiedetään mistä se melanooma meille on tullu, mutta ainakin ollaan nautittu joka hetkestä! Käytiin myös yks päivä Queen Victoria marketissa, jonne ollaan suuntaamassa myös tänään. Löysin tosi kivoja juttuja tuliaisiksi, vaikkei mun pitänyt mitään tuoda kellekkää, mut jos ihan pikkasen vaan perheelle. Tuntuu muutenkin, että rinkka painaa NIIN PALJON takasi tullessa että joudutaan maksaan miljoona lisäkiloista.

Saatiin toissapäivänä parkkisakkokin, mutta ei aijota maksaa sitä. Ollaan annettu viranomaisille yhden hostellin osoite, jossa asuttiin Brisbanessa, joten ei uskota, että ne vois meitä jäljittää. Katsotaan sitten lentokentällä, kun ne nappaa meidät täysivaltaisina rikollisina. Hups! Tänään kirjaston edessä oli Woolwortsilla piste, jossa ne jako ilmasena kaikkee ruokaa. Saatiin kauheesti keksejä, myslipatukoita, limpparia, rusinoita, aurinkorasvaa ja hotdogit. Tästä kiitollisina pistettiin vähän rahaa pelastusarmeijan lippaisiin, joita niillä oli näkyvissä. Harmi vain ettei kirjastoon saanut tuoda mitään elintarvikkeita, joten jouduttiin ottamaan lokero. Se maksoi tosin vaan 1$/4h joten ei siitä paljo joutunut pulittamaan. Kaikista parhainta oli, että Noora makso lokerikon ja automaatissa mistä lokero varattiin sai valittua suomenkielisen opastuksen!

-Alisa

Landepaukuista tulikin Big City Girls

Adelaidea vuorilta kuvattuna. Kannattaa napsauttaa nää isommiksi.

Uluru

13.01

Maisemat Alice Springsistä Adelaideen olevalla tiellä oli edelleen todella tylsiä, mutta kierrettiin Uluruun katsomaan big rockia, jonka ilmeisesti olis pitänyt olla iso punanen kallio, mutta meille se esittäytyi vähän violettiin menevänä. Tästä reissusta tuli yhtä tietä edestakaisin ajaen meille 280km kieppi. Nopeusrajoituskin hidastui kun saavuttiin southern territoryyn eikä saatu enää päästää 130. Oltiin matkalla yötä levähdyspaikalla ja sielä tuuli ihan hirveesti. Näin koko yön unta kovassa tuulessa ajamisesta. Aamusta sitten jatkettiin tylsää ajoamme ja Miian kanssa koitettiin pitää itseemme virkeinä pelaamalla aliasta ja täyttämällä sanaristikkoa aku ankasta, joita Henna anto meille jouluna.

Piti ottaa kuvaa, mutta otinkin videoo. Siispä Miia ja lehmiä

Adelaiden lähestyessä maisemat alko oleen vähän vehreempiä ja sielä oli myös kummallisia suolajärviä tai jotain vastaavia, joissa ei ollut vettä, vaikka niin näyttikin ja ne hohti vaaleenpunasina. Muutama viinitilakin nähtiin. Ajettiin suoraan Adelaiden keskustaan eikä tosiaan tiedetty, että se on lähes kahden miljoonan ihmisen kaupunki. Hiukan jännitti ajaa pitkästä aikaa muiden autojen keskellä kun koko keskimaassa nähtiin yhteensä varmaan 50 autoa. Ajettiin sattumalta vuorelle näköalapaikalle ja sieltä lähdettiin suunnistaan merta kohti. Adelaidessa on aivan ihania rantoja n.10minuutin ajomatkan päässä keskustasta. Etsittiin suojaisa nukkumapaikka ja lähdettiin mäkkäriin. Oltiin ihan ku jostai eri maailmasta kun lauantai-iltana mäkki oli täynnä tälläytynyttä kaupunkilaisnuorisoo ja Miian ja mun kuteet, hiukset ja naamat oli ku suoraan biitsiltä tulleet. Ei todellakaan kuuluttu joukkoon ja lähdettiinkin sieltä nukkumaan päättäen, että seuraavana päivänä on pakko meikata.

Miia pisti oikeen tanssiksi kun oli niin nätti O.C ranta. Mulla ainakin kuvasta päätellen toinen jalka on poikki.

Aamulla lähdettiin keskustaan etsimään turist infoa, joka oltiin edellisenä päivänä ohi ajaessamme nähty. Kierrettiin katuja edestakasin ja lopulta Miian ja mun yhteiskartanluvulla löydettiinkin perille ja vietiin auto kauemmas parkkiin. Turist infosta saatiin lista hostelleista ja soiteltiin ne kaikki läpi töitä kysellen, mutta vaan yhdessä olis ollut. Päätettiin kuitenki vielä yöpyä autossa, koska hostellissa asuminen söis vaan kaikki meidän rahat. Kierrettiin keskustan kauppakatua katsellen kivoja vaatteita, mutta ei ostettu mitään. Illaksi lähdettiin eri rannalle ja käytiin jonkinlaisessa lasten pelitalossa, josta olis voinu ostaa laskuja vesiliukumäessäkin. Oli tosi nätti ilma ja siivottiin vähän autoakin. Auton pissapojan nestekki oli loppunut ja löysin meidän autotavaralaatikosta jotain sen tapasta. Millään ei meinannut aueta konepelti ja yks mies pysähty auttaan mua sen kanssa. Miia puhu perheelleen kauan puhelimessa ja yöksi mentiin eri paikkaan nukkumaan kun edellisenä päivänä.

Meidän simppukkakokoelma, joista osasta on kovaa vauhtia tulossa kaulakoruja

Mun mielestä oli hyvinkin huvittavaa kun kärpäset tuntuu tykkäävän Miiasta. Siitä on tullut erinomainen kärpästen tappaja!

Heräsin siihen kun meidän auto kuhisi hyttysiä ja mä olin saanu jo tosi monta puremaa. Olin jotenki erityisen allerginen niille hyttysille ja mulla meni hermot, joten Miia jäi nukkumaan takaosaan kun mä ajelin hiljakseen rannalle, jossa jatkoin nukkumista etupenkillä. Herättyämme oikeesti pistettiin pöytä pystyyn ja tehtiin lämminkuppikeiton tapasta soppaa aamupalaksi, joka oli ihmeen hyvää. Ajeltiin eri rannalle ja mentiin kävelylle. Rannalta löyty tosi kivoja simpukoita ja otettiinkin niitä mukaamme ehkä vähän liikaakin. Päivän suunnitelmana oli mennä syömään IKEAan ruotsalais-suomalaista ruokaa ja sinne lähettiin lenkin jälkeen. Syötiin ittemme ihan täyteen eikä pystytty lähteen minnekkää sieltä ravintolasta varmaan kahteen tuntiin. Ostin sinappia ja se maistuu NIIN hyvälle näkkärin ja varrasleivän päällä. Oon niin ilonen et oon säästelly äidin lähettämiä varrasleipiä. Katottiin IKEAn odotustilassa joku leffakin ja ilta kulutettiin piirtelemällä parkkipaikalla. Yöksi mentiin samaan paikkaan kun ensimmäisenäkin iltana.

Ajoasento vaan paranee matkan edetessä, nyt on kaasujalkakin jo vaihtunut.

Kolmas aamu sarasti ja jo meille tulleen tavan mukaan suunnattiin rannalle. Miian oli tarkotus mennä suihkuun rannalla, mutta se törmäskin sellaseen aussimieheen, joka tarjos meille lämmintä kylpyä sen luona. Pakattiin kampsumme ja otettiin mies meidän auton kyytiin ja ajeltiin sen luokse. Se asu ihan rannalla n.3km päässä rivitalossa. Se pisti meille kylpyveden ja tarjos virvoitusjuomaa. Oli tosi kiva, että päästiin pesulle ku ei oltu neljään päivään suihkussa käyty et taidettiin vähän haistakki jo. Lähdettii kiertään ostoskeskusta ja ostettiin tosi halvalla mekot mun synttäreiksi. Miian oma makso 5$ ja mun 10$. Innostuttiin shoppailusta ja ostettiin sitten molemmat laukutkin. Mun Sydneystä ostamani laukku jäi Bundabergiin, koska sen hihna hajos ja oli mun jo aikakin saada isompi olkalaukku. Käytiin vielä IKEAssa shoppailemassa tuliaisia Melbourneen Pauliinalle, Vilille ja Nooralle ja lähdettiin ajamaan kohti Great Ocean roadia.

Mikä haikara, ei ku PELIKAANI aura

Mun ihka ensimmäinen lautalle ajo. Oli aika jännää.

Eksyttiin sitten aivan heti ja päädyttiin vaihteeksi mutkaisille vuoristoteille. Miian suunnistustaidoilla päädyttiin ajamaan viinitarhojen vierestä ja lautalla päästiin oikeelle tielle. Tuli aika paljon lisäkilometrejä, mutta olihan se nyt mukavaa vaihteeksi eksyä. Ajeltiin iltamyöhään asti merenrantaa pitkin ja ostettiin pizzat iltapalaksi. Yöksi jäätiin ilmaselle leirintäalueelle. Nukuttiin lehmien ammuessa jossain lähellä pellolla, mutta ei missään vaiheessa nähty niitä. Seuraavana päivänä aamusta satoi vettä ja me lähdettiin ajelemaan jonossa vieläkin etsien Great Ocean roadia. Ajeltiin sitten rekankin perässä ja ihmeteltiin minkä takia se kiertää tien toiselle puolelle. Mä tietenkin kuvittelin, että edessä olis ollut taas joku kengurun raato, mutta siinä olikin tallustelemassa tien yli täysikasvuinen koala. Miia näki ensimmäisen koalansa ja sen mielestä se oli pieni, vaikka se oli varmasti suurin jonka mä olen nähnyt. Oon niin ilonen ettei ajettu sen päälle!!

Ensimmäinen pysähdys Great Ocean Roadilla

London Bridge

Löytyihän se oikea tiekin selostuksilla, jotka Pauliina oli meille avuliaasti tekstannut. Maisemakuvauspaikkoja oli n.300m välein ja melkein jo kyllästyttiinkin pysähteleen niissä. Onneksi kuitenkin aurinko alkoi paistaa kun saavuttiin ensimmäiselle niin oli mukavempi katsella maisemia monien muiden turistien kanssa. Poikettiin Turist infoon pyytään karttaan ja kysyyn missä 12apostolies paikka on, jonka Miia halus nähdä. Sieltä saatiin myös tietää, että puolet tiestä oli suljettu ja jouduttiinkin muuttamaan hiukan matkasuunnitelmaamme. 12apostolies oli tosi lähellä Turist info paikkaa ja sielä alkoi taas sateleen vettäkin. Sen jälkeen ei oikeen ollut enää meren rannalla kuvauspaikkoja ja jatkettiin matkaamme viidakon halki kulkevaa tietä.

12Apostolies postikorttimaisemaa

Huomasin vesiputouskyltin ja päätettiin poiketa kattomaan se. Ajettiin n.7km keskellä viidakkoa osan ajasta hiekkatietä ja jouduttiin vielä kävelemäänkin n.2km matka suurimmaksi osaksi pitkin rappusia. Putoukset oli tosi nätit ja me oltiin aivan poikki sinne päästyämme. Takasin käveltyämme Miia alko nukkumaan ja mä jatkoin ajelemista kohti Melbournea. Miia nukku varmaan tunnin ja heräs vaan kerran kun pysähdyin pyytään kameraa kun näin lehmien kulkevan jonossa tiellä ilman mitään ihmistä ohjastamassa niitä. Oli aika huvittava näky! Melbournen lähestyessä tie muuttu moottoritieksi ja sielä oli vaan satasen rajotus! No mä en hyvällä tiellä jaksanut sataa ajaa, mutta 110 vauhdilla sain ohitella kaikki. Keskustan lähestyessä tiehen muuttu 4 tai 5 kaistaa ja soitettiin Pauliinalle, joka tosi hyvin ohjasti meidät niitten hostellille. Jätettiin auto parkkiin niiden hostellin kanssa samalle kadulle ja päätettiin jatkaa autossa nukkumista kun ei oikeen ole rahaa. Juotiin siinä ilta viiniä Pauski, Vili ja Noora seuranamme. Hostellille saapui myös kaks suomalaista tyttöö, jotka meni kuitenkin heti nukkumaan lennosta väsyneenä.

 Trible falls

Melbourneen saavuttiin pilvisessä säässä.

15.1

Ei kyllä tiedetä mikä ton nimi on, mutta joku kissaeläin ilmeisesti ku luultiin sitä aluksi kissaksi.

Ei olla kauheesti ehditty Melbourneen vielä tutustumaan, mutta St Kildan alueella ollaan kierrelty ja eilen mun synttäreitten jälkeen lähdettiin baarista Miian kanssa kävelemään meidän autolle, joka ollaan viety vähän kauemmas asuinalueelle ilmaseen parkkiin. Lähdettiin sitten heti väärälle tielle ja oltiin eksyneenä varmaan n. tunnin keskellä yötä hortoillen ilman karttaa. Onneks ei sentään oltu kännissä! Meinattiin kääntyä takasin kun korkokengillämme sipsuteltiin tosi paljon väärään suuntaan, mutta ei antanut luonto periksi ja löydettiinkin kiertotie oikeelle kadulle. Mä tosin luovutin korkkareilla kävelyn jo puolessa välissä matkaa! Nähdiin myös jotain kissan ja kummituseläimen yhdistelmiä, jotka oli todella sulosia. Muutenkin kaduilla tuntu kummallisen turvalliselta kulkea. Koko ajan nähdiin ihmisiä, jotka oli menossa baarista kotiin ja taksi vilahteli ohi vähän väliä.

Synttäri picnik Melbournen rannalla

Tänään nukuttiin myöhään ja oltiin rannalla 7 suomalaisen voimin. Uudet tytöt Mirja ja Ansku on liittynyt meidän seuraamme jo edellisiltana ja on tosi mukava saada uuttakin suomalaista seuraa. Taidettiin enemmän tai vähemmän kaikki palaa. Valkoset Mirja, Ansku, Noora ja Vili käytti kunnon suojakertoimia, mutta me ei olla Miian kanssa enää käytetty aurinkorasvaa pariin viikkoon muutaku nenässä. Olis ehkä kannattanut olla vähemmän aikaa rannalla, koska mulla on palanut päänahka, otsa, huulet, rinnus, koko selkä, taka ja etureidet, takapohkeet, polvitaipeet ja vähän myös kädet. Taisin olla kyllä kaikista palanein, mutta oon ilonen koska musta on tuntunu jo hetken aikaa etten enää rusketu ollenkaan ja nyt on pakko tulla väriä lisää pintaan. Katsotaan niin tuon myös melanooman tuliaisena suomeen.

Tästä huomaa hyvin ketkä on ollu kauiten ausseissa ja miten epätasanen meidän rusketus on.

Tässä viitettä meidän palamisesta ja Miian selkä ei edes palanut pahasti!

Ollaan laitettu nettiin autonmyynti-ilmoitus Gumtree.com.au. Koitetaan nyt aluksi myydä sitä 3000$, mutta saa nähdä miten käy. Sehän on kuitenkin todella hyvin toimiva auto ja juurihan mekaanikkokin sen tarkisti. Ainut vika on vaan, että sillä on ajettu 415 000km. Vielähän tuolla päästelis varmaan 85 000. Lisäksi otettiin pitkästä aikaa yhteyttä Work&Traveliin ja kysyttiin olisko niillä tarjota meille Melbournesta töitä. Tää tuntuu ihan järkyttävän isolta paikalta varsinkin kun ei olla vielä keskustaakaan nähty ja St Kildan aluekkin tuntuu meille jo keskustalta, mutta mitä voi odottaa kolmen tuhannen ihmisen kaupungilta. Jos niiltä ei löydy meille töitä maanantaihin mennessä joudutaan lähteen itse jakamaan CVtämme kaikkialle. Oon nähny muutaman sulosen näkösen ompelimon joissa mun tekis mieli poiketa. Olis ihanaa tehdä pitkästä aikaa oman alan töitä, mutta tällä hetkellä mikä tahansa työ kelpais ettei tarvis ihan heti kotiinkaa lähtee.

Saatiin rantsulla myös ilmaset jäätelöt

-Alisa

Uudet tuulet puhaltaa

2.1.2011

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!

Lepakoita puussa

Nyt ollaan selvitty uusi vuosi ja joulu, joten eiköhän olla jo tän reissun paremmalla puolella. Ei olla tulossa ihan vielä kotiinkaan, kun ensimmäinen idea oli, että jos ei pärjätä voidaan tulla uuden vuoden jälkeen. Ollaan pärjätty mahtavasti ja hitaasti jäätyvä Suomi saa odottaa. Huomenna jatkuu matka toivottavasti pois Cairnsista. Matkalla ensimmäisenä pysähdyspaikkana on Millamillan vesiputois, jonne toivottavasti pääsee vielä autolla. Koko Itä-Australia on tulvien peitossa vieläkin ja koitetaan lähtee sitä pakoon.

Miia katselemassa ilotulitusta laguunilla

Miia muutti mun huoneeseen eilen ja tänne on tullut myös pari irlantilaista poikaa ja kaks ranskalaista tyttöö. Pojat on ihan mukavia, vaikka ne on täs nukkunutkin kaikki päivät ja bilettänyt jossain kaikki yöt. Tytöistä en oikeen tykkää ne tuntuu olevan tosi töykeitä. Se voi tosin johtua niiden aksentistakin, joka on tosi vahva. Koitetaan nyt nauttia vielä yhden yön verran ilmastoinnista ja oikeista sängyistä. Luulen, että autossa nukkuessa keski-Australian ilmasto lämmittää meitä paljon enemmän ku läheisyys vaikka joudutaanki nukkuun melkein kiinni toisissamme.

Minä esitin kissanaista koko illan

Koitettiin tänään metsästää Miialle uutta puhelinta siinä onnistumatta. Ei olla löydetty käytettyjen puhelinten liikettä, vaikka ei noi uudet halvimmatkaa nokialaiset maksa kun alle 50euroa. 29$ olis saanut nokialaisen, mutta siihen olis ollu laitettuna liittymä valmiiksi ja siinä on joku esto ettei pysty vaihtaan sim-korttia. Eihän me sellasta Miiuskalle haluttu, joten siirrettiin puhelimen ostoo taas myöhemmäksi. Kyllähän tää meidän elämä vielä hetken sujuu yhdelläkin kännykällä. Ei ainakaan tule kinaa autossa kuka saa ladata ensin omansa! Miialle nykyään on tärkeempi rannekello kun puhelin. Se on siirtynyt jollekki 40-luvulle ku ei me telkkariakaan katota ollenkaa ja netissäkin kuitenki suht harvoin käydään.

5.1.

Lähdettiin Roadtripille kolmas päivä aamusta. Saatiin turist infosta kartta, jolla päästiin suunnistamaan Millamillan vesiputousta kohti. Valittiin lyhyempi kiemurainen reitti, koska toista tietä olin jo ajanut eikä Josephinefallsiin kannattanu mennä kun se tulvi niin paljon. Meidän kiemurainen reittihän tarkotti siis sitä, että se meni vuorten yli pikkuruisia teitä, joilla oli aivan ylisuuret nopeusrajoitukset. Selvittiin kuitenkin hengissä alas vuorenrinnettä ja vesiputouksellekkin asti parin mutkan jälkeen. Millamilla oli kaunis, mutta vesi sielä oli hyytävän kylmää, joten en uskaltanut mennä uimaan vaikka yritinkin. Ei viihdytty sielä kuitenkaan kauaa vaan haluttiin jatkaa matkaa peläten tulvia.

 Öljyjen tarkistus käynnissä

Miia Millamillalla

Ajettiin yli 400km länttä kohti näkemättä ollenkaan tulvaa tiellä ja oltiin jo ihan varmoja, että selvittiin näkemättä yhtään tulvimista. Tulvathan on peittänyt lähes koko Queenslandin allensa, joten sinne meneminen joulu-maaliskuussa on silkkaa hulluutta sellasina vuosina kun tulvat on pahoja (eli nyt). Oltiin ajamassa n. 100km päässä Normantonista, kun kohdattiin ensimmäinen tulva. Se oli alle 10cm syvyinen ja siitä pääsi autolla hienosti ohi. Vastaantuleva autokin vain heilutti meille ja hymyili, joten ajateltiin ettei ainakaan pahempia voi olla luvassa. Tuli kuitenkin seuraava, joka oli varmaan 15cm syvyinen ja seuraava 20cm. Nää meidän auto kesti ihan mukavasti vaikkakin ton 20cm jälkeen kaasu vähän jökkikin.

Ennen tulvia maisemat näytti tältä

Lehmävarotuskylttejä näkyy aika paljon

Ajeltiin hetken matkaa ja luultiin tulvien jo loppuneen kunnes tuli tosi lyhyt pätkä tulvaa, jossa virtas vesi. Ei huomattu miten syvää siinä oli joten fiksuina tyttöinä mentiin vaan siitä lujaa läpi, että ei ainakaan jäätäis sen keskelle jumiin. Auto sammu keskellä lätäkköö, mutta se meni onneksi vielä meidän liikkeen voimasta toiselle puolelle ja pitkälle siitä eteenpäin. Kävin avaamassa konepellin ja pääteltiin, että meidän täytyy odottaa meidän Daisyn kuivumista, koska se oli totaalisen märkä. Pikkulätäkkö oli ollut 35cm syvä. Alettiin odotteleen jotain pelastajia, koska sillä tiellä oli TOSI vähän liikennettä odotettiin ensimmäistä ihmistä varmaan puolituntia. Se nainen ei kuitenkaa osannu auttaa, mutta se sano et sen perässä oli tulossa myös rekka. Ennen rekkaa paikalle ehti isä ja poika, jotka yritti auttaa. Isä paikansi meidän vian strarttimoottoriin, mutta sano, että on aikasemminki nähny autojen kastuvan samalla lailla ja että ne on lähteny toimiin kuivuttua.

Meillä olis ollut monta videoo kaikesta, mutta sen lataaminen tänne kestää niin kauan, että pakko tyytyä vain tähän yhteen lyhyimpään meidän tulvavideoista. Harmittaa kyllä ku ne pidemmät videot olis ollu parempia.

Paikalle tuli myös se rekka ja rekkakuski jäi auttaan meitä, kun isä ja poika lähti pois. Ensin ne koitti kuitenkin pistää virtaa meidän akkuun jos vika olis sattunutkin oleen sielä. Eipä auttanut ja rekkakuski nosti meidän autoo päästäkseen käsiksi starttimoottoriin, muttei saanut sitä toimiin. Sekin sano, että meidän pitää vaan odottaa, että jos mennään sen mukana rekkakuskien yöpaikkaan Normantoniin ja se lupas myös kyytiä meidät seuraavana päivänä takasi auton luokse. Ei nähty kauheesti vaihtoehtoja, joten lähettiin. Just ku oltiin lähdössä kuultiin kaameeta meteliä tulvasta ja olin ihan varma, että sielä on krokotiili, mutta sielä talsikin vaan lauma lehmiä. Niitä on tosi paljon teiden varsilla vapaana ilman minkäänlaisia aitauksia. Perillä meitä odotti pari muutakin rekkakuskia ja ne tarjos meille kaljat ja huoneen yöpymistä varten. Paikan omistaja keksi, että voitais lähtee heti hakeen meidän auto ja se soitti yhden kaverinsa paikalle kärryn kanssa ja niin me lähdettiin lähes 10 illalla ajamaan takasi se 100km meidän auton luokse. Ei se auto vieläkää käynnistyny ja sen jälkeen olis ollu vielä yks tulvakohtakin, joten auto pistettiin kärrylle ja matka takasi nukkumapaikkaan alko.

Tämä oli siis se kohta, johon meidän auton matka tyssäs

Rekkakuskit alko kattoon vielä Avataria ja Miia meni nukkumaan. Mäki katoin hetken matkaa leffaa, mutta se ei mun mielestä ollu kauheen hyvä niin menin Miian seuraksi. Oltiin tosi väsyneitä meidän päivän seikkailun jäljiltä. Aamulla meidät pelastanu rekkakuski haki meiltä autonavaimet ja ne alko korjaamaan meidän autoa, kun me jatkettiin vielä unia. Paikan omistaja oli mekaanikko ja ne katso varmuuden vuoksi, että siinä autossa ei ole muitakaan vikoja. Kun herättiin 11 miehet istu keittiössä ja me mentiin suihkuun. Auton tarvi kuivua vielä pari tuntia ja me katottiin joku komedia. Kahden aikaan kerättiin kimpsumme ja kampsumme ja lähdettiin. Miehet teki koko lystin meille ilmasena ja ymmärrettiin sillai et se oli vaan jännittävää, koska niille ei muuten oikeen tapahdu mitään kummallista elämässä. Saatiin vielä kokispullokin matkajuomiseksi.

Kauempana taukopaikalla maasto oli jo hitusen kuivunut

Rekkamiesten mukaan meidän matkalla Cloncurryyn ei pitäny olla isoja tulvia, mutta sieltäpäin oli tulossa myrsky. Lähettiin toiveikkaana ajamaan ja 20 minuutin jälkeen taivas repes eikä me nähty mitään eteemme. Köröteltiin siinä 30 keskellä tietä ajaen ja toivoen ettei meidän auto kastuis pahasti. Meinattiin kääntyä takasin kun alko tuntuun ettei sellasen sateen jälkeen voi kun tulvia, mutta oltiin rohkeita ja jatkettiin matkaa. Muutama pieni tulvakohtakin ylitettiin oikein hitaasti ajaen niinkun rekkakuskit oli meille neuvonut. Mä olin jo valmiiksi ihan kylmästä hiestä märkänä ku olin jännittäny niin paljo vesisateessa ajamista kunnes yhden tulvakohdan jälkeen kiihdytettyä kuulu kops ja pieni kenguru pyörähti kaks kertaa meidän renkaan ympäri. Se tuli keskellä tulva-aluetta ihan puskista Miian puolelle enkä mitenkää ehtinyt väistään sitä. Mä  olin aivan shokissa ja jatkoin vaan ajamista itkien Miialle, että mä tapoin kengurun. Mulla meni käsistäki tunto eikä tullu ees mieleen pysähtyä kattomaan kuoliko se oikeesti. Harmittaa vielä enemmän ehkä se että heti toinen ajatus mulla oli, että tulikohan autoon mitään ja Miiakin vaan nauro vieressä, että oli nähnyt sen pikku kengurun viimesen katseen.

Eihän me kyseisestä yksilöstä kuvaa saatu, mutta se oli suurinpiirtein ton näkönen... vähän pienempi vaan.

Pysähdyttiin muutamaa pikku tulvakohtaa myöhemmin katsomaan oliko kenguru jättäny mitään jälkiä meidän autoon, mutta muuta vikaa ei löytynyt kun vähä irronnut roiskeläppä. Otin sen sitten myöhemmin irti kokonaan kun mokoma rohisi aina kun tein jyrkemmän käännöksen. Ton jälkeen matka oli kuitenkin ONNEKSI rauhallinen ja suhteellisen suoraa tietä. Jatkettiin vielä Mount Isaan asti, koska oli valosaa eikä muakaan väsyttänyt. Sielä tankattiin ja tsekattiin mäkkärissä facebookki. Jatkettiin kuitenkin vielä pimeelläkin matkaa, mutta ei uskallettu mennä hirveen kauaksi pimeellä, kun pelättiin kenguruita. Parkkeerattiin rekkojen taukopaikalle yöksi. Matkalla otti tosi paljon päähän kun missään muualla kun isoissa kaupungeissa ei ollut kenttää. Oikeestaan Alice Springsiin tultaessa vain Mont Isassa oli kenttää. Onneks rekkamiehet anto mun käyttää niiden puhelinta Normantonissa, että sain ilmotettua Joshille olevani hengissä.

Clooncurry ja Mont Isan välillä

Kolmannen päivän aamu sarasti kuudelta Miialle ja mulle ja lähdettiin huristamaan reilua tuhatta kilometriä Alice Springsiä kohti. Matka taittui aluksi tietä 66 pitkin pari sataa kilometriä, josta vaihdettiin Darwinin ja Alice Springsin välillä kulkevalle hyvin suoralle tielle, jossa oikeestaan koko matkan oli 130km/h rajoitus! Matka meni siis todella nopeesti ja pysähdyttiin yhteensä neljä kertaa. Maisematkaan ei ollut mitään silmiä huumaavia vaan lähinnä aakeeta laakeeta peltoo ja jonkinlaista pusikkoa. Pikkutirppoja vilisi silmissä ja osuttiin aika mukavasti varmaan kymmeneen ja yks haukkaki taisi mun päähän matkalla lentää. Autoon ei kuitenkaan tullut jälkiä!  Ensimmäisessä pysähdyspaikassa syötiin aamupalaksi kanahampurilaiset, jotka maistu ihan rasvalle ja täytettiin myös meidän vesipullot, joita meillä on varmaan 20. Toinen pysähdys täyty tehdä kun bensa uhkaili loppumisellaan, mutta sielä oli bensan hinta päätä huimaava 1.8 ja jotain dollaria, jotan ei tankattu kun puolitankkia ja jatkettiin seuraavaan vähän isompaan kaupunkiin, joka oli ihan täynnä tummaihoisia ihmisiä. Sielä bensa oli onneksi normaaleissa lukemissa ja saatiin 1.499/litra. Istuttiin myös limpparille, että auto sai jäähtyä hetken aikaa.

Tällästä tylsää maisemaa oli alkumatkasta 130km/h

Kalliin bensapaikan pihassa tallusteli myös aika sonni

Neljättä pysähdystä ennen matkaa Alice Springisiin oli enää 150km ja auton joku vikavalokin alko palamaan. Ajattelin sen johtuvan ylikuumenemisesta, koska se sammu aina kun hidastin vauhtia. Pysähdyttiin syömään nuudelia ja huomattiin maan ja jopa muurahaisten olevan täällä punaisia. Aurinko paisto tosi kuumasti taivaalta ja kärpäset kiusas meitä. Mulle on automatkalla jopa ruskettunu bikinin yläosasta rajat, joista koitan nyt päästä eroon. Alice Springs saapui aika nopeesti ton pysähdyksen jälkeen (kiitos sen 130km/h nopeusrajotuksen) ja täällä alko oleen maisemana jo vähän korkeempia puita ja vuoren tapasiakin. Tää tuntuu ihan mukavalta pikkukaupungilta ja otetiin YHA hostellista 2 yötä. Oli aika kallista 24.5$/yö, mutta tollasen ajo urakan jälkeen tekeekin mieli levähtää hetki. Miia meni oikeestaan heti nukkumaan kun päästiin hostellille ja mä kävin tsekkaamassa suihkut, jotka on tosi uudet ja hienot.

Nyt alkaa oleen jo ranteen kipeenä kirjottamisesta ja mä puolinukahtamaisillani mun pikku majassa, jonka tein lakanoista kerrossänkyyn, joten on untenmaille siirtymisen aika.

6.1

Ollaan tää päivä vaan otettu rennosti hostellin uima-altaalla ja ostettiin myös 10$ netti vuorokaudeksi vaikkei sitä pystytäkkään koko aikaa dataamaan. Tänään myös erosin aussimiehestäni, joten ei ollut pitkä liitto se. Kotiin paluu siis siirtyy mun osalta myöhemmäksi, mutta luultavasti toukokuussa voi lentokentälle meno odottaa. Huomenna jatketaan 10 aikaan aamulla matkaa ja suuntana on Adelaide. Siirryttiin takaisin ensimmäiseen matkustussuunnitelmaamme, kun ei tää autollakaan matkustus niin halpaa ole. Perth saa siis viihdyttää jotain muita backpackereitä. Adeleideen on 1531km eli kahden päivän ajomatka. Sieltä täytyisi etsiä jotain töitäkin taas vaihteeks.

-Alisa

minne se joulu meni?

Kaytiin ennen joulua herkuttelemassa. Oli ihan sairaan hyvaa valkosuklaajuustokakkua ja sita oli PALJON!

24.12
Jouluaatto tuli kauheen nopeesti. Eilen illalla soitin äidille ja kysyin perunalaatikon ohjetta. Koitettiin sitten, mutta tehtiin muusista ehkä hitusen liian paksua ja unohdettiin ostaa voitaki, joten jouduttiin käymään kahdesti kaupassa. Joku ääliö oli sammuttanu uuninki kesken meidän kokkaamisen, joten meidän kokkaaminen oli varsin haastavaa! Laatikko kuitenki maistuu ihan sairaan hyvälle! (ei ihme sen voimäärän jälkeen) Mä alotin aamuni heti nousemalla väärällä jalalla ylös ku Miia kysy missä perunalaatikot on. Mun oli pitäny jättää ne meidän huoneeseen, mutta olinki ajatuksissani pistäny ne jääkaappiin. Onneks se maku oli kuitenki tosi hyvä.

Perunalaatikkoa kuoharin kera oli meidan jouluruoka
Jos ei aikasemmin ole ollut hirveetä koti-ikävää niin tänään todellakin on. Tuntuu, että nyt on maailman kurjin joulu ja itkettää. Ollaan pari viime päivää vaan pelailtu tietokonepelejä Miian kanssa, koska Cairnsissa sataa vettä oikeen kunnolla. Telkkarissa kerrotaan, että täällä tulvii, mutta en mä ole vielä nähnyt tulvia. Tästä sateesta päätellen ne on kuitenkin tulossa. Hennakin soitteli eilen, että se tulee äitinsä ja veljensä kanssa huomenna tänne. Ne asuu hotellissa, joka tuntuu meistä tosi kaukaselta unelmalta. Ei osaa oikee enää kuvitellakkaan omaa huonetta, missä olis vaan pari sänkyä. Aamupäivän mä sain vielä asua yksin huoneessani, mutta nyt tänne muutti kaks tyttöö ja yks poika. Miia vietti täällä mun kanssa pari yötä. Ei ole kauheen kiva nukkua yksin ku en oo siihen tottunut. Onneks mulla on 3 nallee seurana.

Ostettiin korttejakin ja niitä on tullu kirjoteltua urakalla. Täytyy aina pitää taukoo kirjottamisen välissä et ehtii ajatteleen oikee kunnolla kelle on kirjottamassa. Itkinpä korttejaki kirjottaessa ihan kauheesti. Miia on kovis eikä itke ollenkaan. Mä oon kauheen tunteellinen ihminen!! (Oon ihan varma, että Miia itkee itsensä uneen eikä vaan näytä surkuaan mulle) Meillä menee oikeesti hyvin. Cairns on tosi kaunis kaupunki ja ollaan viihdytty täällä. Olis vaan kiva, että olis enemmän aurinkoisia päiviä. Nähtiin pari päivää sitten Johan ja Karoliina, jotka on kotosin Ahvenanmaalta. Meidän piti tavata myös toissapäivänä, mutta Miia hukkas 50$ eikä päivä ollu kauhee hyvä, joten peruttiin se tapaaminen. Miia nukkuki tosi paljon sinä päivänä, mutta päästiin ainaki käymään netissä, mikä vähän piristi mieltä.

Ollaan laskettu ettei ole mitään järkeä ladata meidän omaa nettitikkua. (Jee, 50$ turha ostos multa) Tulee paljon halvemmaksi käyttää mäkkärin ilmasta nettiä mun kännykällä ja jotain maksullisia nettejä, joihin saa kuvat ja blogin tikulla. Mua harmittaa et nettiin pitää aina lähtee ja sen vuoksi tuleeki käytyä sielä tosi vähän. Maksoin vuokrani hostellissa eilen ja niillä oli joulualennus 15$/yö. Oli tosi kiva yllätys, joten maksoin heti suoraan kolmanteen päivään tammikuuta asti. Silloin lähdetään taas matkaan, joten uusivuosi ollaan vielä rannikolla ja sitten kuuma sisämaa kutsuu. Täytyis muistaa tarkastaa öljyt autosta ennen matkaan lähtemistä! Ostettiin yks päivä myös Uno kortit, muttei yhtään muisteta oikeita sääntöjä miten sitä pelataan! Todella kätevää sinänsä, mutta ollaan nyt pelailtu omilla säännöillä.

26.12

Joulu oli ja meni. Aattoiltana äiti soitti ja puhuin myös Anniinan kanssa, mikä oli tosi kiva! Lähdettiin sitten Miian kanssa puoli 10 uimaan, vaikka sato kaatamalla vettä. Katottiin et allas oli suljettu, joten päätettiin vaan kahlailla. Jotenki siinä sitten innostuttiin ja alettiin pelaan vesisotaa ja uimaanki mentiin vaatteet päällä. Oli ihan sika kivaa, mutta se lysti loppu siihen kun viereisen poliisiaseman sireeni pärähti vinkumaan. Allas oliki ollut auki 10 asti, mutta kello oli jo vähän yli eikä sielä saanut enää uida. Lähettiin likomärkinä kävelylle ja hypittiin vesilätäköissä (edelleen kaatosateessa) laulaen joulu lauluja. Saatiinpahan päivästä ainakin hitusen parempi hassuttelemalla kunnolla ja olihan meillä ihan sika kivaa.

Eilen sitten lähdettiin illemmasta Liinan ja Johanin luokse. Lähdettiin heti suunnistamaan väärään suuntaan ja Miia oli aikasemmi päivällä ollu jo kolmen tunnin lenkillä, joten se ei olis enää jaksanut kävellä n. puolen tunnin matkaa. Äkkäsin sitten woolworthsin ostoskärryn ja käskin Miiaa hypätä kyytiin. Työnsin Miiaa koko matkan ja kehitettiin tarina poliisien varalle, että Miian nilkka on kipee. Työnsin välillä Miiaa pitkin penkkoja ja yks mies auttoki meidät pois nurmikolta. Seuraavaksi tuli vastaan pariskunta, josta mies alko kertoon tarinaa siskostaan, jolla oli ollut jalka kipee ja sitä oltiin työnnetty ostoskärryillä. Se otti meistä kuvanki siskolleen! Meinasin jopa kaataa sen kärryn kun yks pyörä jäi jumiin. En varmaan olis ilman tomaatinpoimimisesta tulleita jättilihaksia pystyny pitään sitä kärryä kaatumatta. Viimesessäkin tienylityksessä oli ongelmia ennen ku Liina tuli meitä vastaan. Kärry jäi jumiin ja mukava herrasmies autto nostaan sen mun kanssa. Lähdin juosten työntään Miiaa tien yli, koska kävelijöitten valo oli jo vaihtumassa punaseks. Yks auto tööttäski meille ku mentiin vielä punasten aikaan.

Kauheen hauskaa on ollut. Onneks Liina työnsi Miiaa loppumatkan ku mun voimat alko jo hupeneen ja olin ihan hiestä märkä. Perillä meitä odotti ihana joulupöytä, minne oli katettu ruokaa Italiasta, Taiwanista, Ruotsista ja Ranskasta. Mekin vietiin suomalaisvahtistukseksi perunalaatikkoa. Oli tosi hyviä ruokia ja oltiin Miian kans nii ilosia lihapullista ja graavilohesta. Istuttiin sitten Iltaa ahvenanmaalaisten kanssa ja juotiin halpaa punkkua. Päätettiin vielä lähtee baariinki, vaikka luultiin kaikkien paikkojen menevän kiinni 12, mutta jostai kumman syystä löydettiin itsemme tanssimasta vielä neljän aikaan baarista paria tonttulakkia rikkaampina. Vietetään varmaan uusivuosiki Liinan ja Johanin kanssa. Ei olis kyllä tullu mieleenkää ku tänne lähettiin et vietettäis joulua ruotsinkielisten kanssa!

-Alisa

RoadTrip with Pauliina

15.12

 Pauliinan maisemakuvausta matkan varrelta.

Atsi ja Pauski toimi DJ:na. mina ajelen...

Anteeksi! Oon kyllä onnistunut laiminlyömään koko blogin pitämisideaa tosi pahasti. Lähdettiin pari päivää sitten Bundabergistä ja ollaan matkustettu kovaa tahtia kohti Cairnsia. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Rockhampton, jonne päädyttiin parin mutkan kautta. Ensin meidän piti mennä Town 1770:een, mutta tiet tulvi ja ajettiin yli 120km turhaan. Eipä päästy sitten ajeleen moottoripyörillä niinku oli aluksi suunnitelmissa. Rockhamptonissakin joki tulvi, muttei onneks niin pahasti etteikö sinne olisi päässyt. Joshin äiti suositteli eläintarhassa käymistä ja etsittiin se heti käsiimme. Ajateltiin kiertää sielä aamulla, mutta haluttiin jo illalla vähän maistiaisia. Ei ollut vielä pimee, joten ajateltiin sen olevan ihan turvallista, mutta äänet kuulosti pelottavilta ja kun meinattiin lähtee rantaan oikasten nurmikon poikki Pauliina sai huomata ettei keppi ollutkaan keppi vaan musta käärme. Säikähdettiin ihan sikana ja Pauliina lähti hyppimään pakoon samaan suuntaan ku mihin se käärmekkin hyppi. En tiedä kumpi säikähti enemmän, mutta oon koko ajan täällä pelännyt nurmikoita ja nyt pelkään niitä entistä enemmän! Illalla mentiin istumaan mäkkärin nettiin ja mä järjestin auton nukkumiskuntoon. Ei oltais ikinä uskottu et sinne mahtuu nukkumaan, mut mä olen loistava autonpakkaamistetriksessä! Illalla etsittiin vielä suojaisa nukkumispaikka lähiöalueelta ja nähtiin aivan hulluja jouluvaloja.

 Pyoratuoli parkkipaikka on vahan vaikeemmas paikas Rockhamptonissa

Pauliinalla oli vaikeuksia nukkua autossa, koska sielä on aika kuuma. Mulle onneks kuumuus ei ole ongelma, koska mun kämppä Tampereella oli aina ihan sika kuuma! Aamulla lähdettiin kävelylle eläintarhaan ja sitä ympäröiviin puutarhoihin. Oli ihan kiva paikka, vaikka koalat onkin tylsiä ja nukkuu vaan puissaan. Kahdentoista aikaan jatkettiin matkaa kohti Mackeytä, jossa meidän piti olla yö. Sinne päästyä etsittiin suihku (jota hygieniafriikki Pauliina kovasti vaati), joka löyty huoltoasemalta. Jonka jälkeen päätettiinkin jatkaa matkaa Airlie beachille, koska ei vielä väsyttänyt. Lähes koko matka pimeessä ajeltiin turvallisesti rekan perässä kenguruita peläten, joita tosin ei nähty. Airlie beach vaikutti illalla todella suloiselta rantalomakaupungilta, jossa tosin ei meduusojen vuoksi oikeen saanut uida. Ajettiin meidän auto korkeelle vuorelle hienostotaloalueelle. Sielä luki sen olevan yksityisalue, mutta ei me välitetty.

 Airlie beach

 Pauski poimi avokadoja ja mie koitin jotai outoja hedelmii, mut ne ei irronnu!

Meidan laittomasta yopaikasta

Aamulla herättiin siihen, miten joku rikas herra koputti meidän auton ikkunaan kuuden aikaan. Lähdettiinkin sukkelasti pois ja mentiin rantaan tekemään ruokaa. Mua kiukutti nopeen herätyksen ja nälän vuoksi, mutta onneks Pauliina kesti sen. Pauliina on muutenki saanut kestää aika paljon, mutta luulen, että se vaan kasvattaa sen luonnetta. Esimerkkinä voisin sanoa Pauliinaa hyvinkin paljon ärsyttävän asian kun olen nauranut sille sen ajopelkuruuden vuoksi. "En mä uskalla kun me ajetaan väärällä puolella!", "En ole vielä tottunut näihin ajolinjoihin." (tässä vaiheessa Pauliinalla oli takana yli 200km ajoa) "En mä uskalla ajaa keskustassa!". Anteeksi Pauliina, mutta tän jälkeen sun on pakko uskaltaa ajaa missä vaan! On mullaki omia pelkojani, kun Pauliina ajaa sillalla pelkään sen osuvan kaiteeseen koska mua ahdistaa niin kapeet välit lujassa vauhdissa.

 Flooding

 Ruma kilppari

ja rumempia joulukoristeita
Pauliina on ajanut kuitenkin tänäänkin n.300km Townsvilleen, joskin mä tulin kuskiksi ennen keskustaa ettei Pauskin tarvisi panikoida. Täältä koitettiin löytää ilmasta nettiä, joka on tosi hankalaa. Kirjastosta löyty 15 minuuttia ilmasta nettiaikaa ja mäkkäreissä ei ole sähköpistokkeita... Tämä on todellakin mukavaa, kun mun koneen akku ei kestä puoltakaan tuntia jos se on täynnä. Seuraavana suunnitelmissa on löytää ilmanen leirintäalue, jonka pitäis olla n.20km päässä keskustasta ja huomenna rantaudutaan Cairnsiin Miian luokse (joka on hukannut kännykkänsä, mutta saa ilmeisesti mukavalta kahvilan työntekijältä uuden)!



16.12



Eilen illalla tapahtu vielä hauska juttu kun päästiin nukkumapaikkaamme Rollingstoneen. Pauliina kävi vessassa ja mä menin perässä. Huomasin kuitenkin pöntön reunan sisäpuolella vilahtavan jättimäisen sammakonjalan enkä uskaltanutkaan enää mennä sinne yksin. Hain Pauliinan kaverikseni ja se nauro mulle etten ole mikää kunnon partiolainen ku vessassakin käynti pelottaa. Vedin vessan näyttääkseni Pauliinalle miten ISO se sammakko oli ja sieltähän taas jalka pilkahti. Koitettiin myöhemmin saada myös se pois pöntöstä, mutta eihän me siinä onnistuttu. Tästä hauskuudesta on kuitenkin meillä olemassa myös video, joka mun täytyy liittää tähän blogiin kun pääsen nopeemman netin ääreen. Illalla hajotin myös meidän prinsessahyttysverkkoa ja tein siitä hyttysverkon ikkunaan, joten nyt meidän autossa voi nukkua ikkuna auki. Viimeyö tuntu tosi mukavan viileeltä, kun yöllä sato vähän vettäkin.

 Ihanan sininen maisema

hyttysverkko valmis, Rollingstonessa

Aamulla herättiin taas kuuden aikaan ja lähdettiin matkaan. Pauliina bongas jossain vaiheessa kyltin, joka ohjas vesiputoukselle. Päätettiin lähtee tsekkaamaan paikka, mutta ei kuitenkaan odotettu mitään ihmeempää. Kun päästiin putoukselle 8km ajamisen ja 700m kävelyn jälkeen oli näkymä päätä huimaava! En ole oikeesti nähnyt mitään niin kaunista koko elämässäni. Josephine falls on maailman kaunein paikka, jos voisin valita ihan minkä paikan vaan maailmasta jossa viettäisin loppuelämäni se olisi toi! Nähtiin turistien laskevan vesiliukumäkeä kalliolla, eikä meillä ollut biksuja mukana. Päätettiin kuitenkin mennä myös uimaan mekot päällä ja se kannatti. Kaikki muut lähti pois ja saatiin vallata paikka hetkeksi vain meille. Ton paikan kauneutta ei voi oikeesti sanoin kuvailla eikä mun kuvien lisääminenkään auta. SE TÄYTYY ITE NÄHDÄ! Oltiin niin onnellisia sieltä pois lähdettäessäki ja niin tyytyväisiä siihen, että päätettiin poiketa vähän reitiltämme.

Putousten vuoret oli ton nakosia kauempaa
Oltais muutenki oltu aivan liian aikasin Cairnsissa jos ei oltais pysähdytty polskimaan. 22km ennen Cairnsia Pauliina sanoi, että: "Nyt mä alan tottua jo näihin ajolinjoihin". Vähän nauroin koska tässä vaiheessa Pauski oli ajanut n. 800km ja yhteensä meidän matkan pituus oli n.1500km. Oli ihanaa katsella maisemia ja istua auton kyydissäkin ainaisen ajamisen sijasta! Saavuttiin Cairnsiin kahden aikaan ja turist infon avulla löydettiin tosi nopeesti hostelli, missä Miia asuu ja respasta saatiin vielä varmistus asiasta. Nomads esplanade on tosi mukavan tuntunen hostelli. Täällä on uima-allas, aamiainen ja viikon hinta on vaan 108$. Lisäksi joka päivä saa ilmasen kipollisen riisiä tai makaronia respasta mihin aikaan vaan haluaa syödä. Tosi hyvää palvelua mun mielestä ja näillä on vielä työnvälitysmahdollisuuski (Ei tosin samanlainen ku Bundabergissä). Miia löysi meidät sitten joskus kolmen aikaan ja olin NIIN ilonen nähdessäni sitä pitkästä aikaa. Sen naama on ruskettunu ihan järkyttävän paljon!!! Miia meni tänään töihin ensimmäistä iltaa. Tosin se on vaan koeaika, joten ei vielä tiedä pääseekö se sinne hommiin kun se "kilpailee" jotain toista tyttöä vastaan.
Suunnitelmissa olis nyt olla täällä tammikuun alkuun asti ja sitten aika nopeella aikataululla kiertää jonkinlainen lenkki autolla. Varmaankin sama, jota eka suunniteltiin eli Alice Springs, Adelaide, Melbourne ja Canberra. Sitten ainakin minä suuntaan takasin Bundabergiin. Luultavasti maaliskuun alkupäivinä ja näillä näkymin mä olen tulossa maaliskuussa takaisin Suomeen Joosun kanssa. Kuten jo tosi monesti aikasemmin sanottu, ei Australiassa kuitenkaan kannata tehdä täysin pitäviä suunnitelmia koska ne saattaa muuttua. Varmaa mulle on ainoostaan tässä se, että takasin Bundyyn olen menossa.

Lopuksi vielä listaa mielenkiintoisista liikennemerkeistä, joita matkalla nähtiin (tässä ei ole edes kaikki):
Are we there yet
Still long way to go kids
Rest or R.I.P
How long to go dad
How long to go mum
Survive this drive
Don't roll over in sleep
Don't drink and drive

Lisäksi matkan varrella oli triviaa, jossa kyseltiin lähinnä jotain kukkia. Triviaa oli kuitenkin kerralla aina vain yksi kysymys jonka jälkeen tuli kyltti:

Keep playing on trivia it may save your live.

Joten muistakaahan pelailla sielä Suomenkin kaduilla triviaa niin pysyy tuo keskittyminen mukavasti siinä tärkeimmässä eli ajamisessa.

19.12



Eilen mä mä makailin yksikseni laguunilla kun Miian ja Pauliinan mielestä ulkona oli niin kuuma ettei sinne voinut mennä pidemmäksi aikaa hengaileen. Mun mielestä Cairnsin lämpönen ilma on todella ihana, vaikka joudunkin nukkumaan villasukat jalassa kun meidän huoneen ilmastointilaite on niin tehokas. Tuntuu aina kun astuu omaan huoneeseen, että menis perus ilmasta jääviileekaappiin, vaikka tosiasiassa tää huone on varmaan joku 20-22 astetta lämmin. Iltapäivästä kun Miia oli päikkäreillä tuli pari tyttöö pyytään meitä illaksi party bussiin kiertään Cairnsin baareja ja pitään hauskaa. Me oltiin jo aikasemmin jossain katteltu tollasia ja mä olin heti innoissani lähdössä. Hinta oli 30$ ja siihen sisälty sisäänpääsy baareihin, buffet ruoka (josta Pauliina ja mä saatiin paljon ihanaa salaattia), pizzatarjoilu baarissa, halvempia juomia, ryhmäkuva ja myöhemmäksi ilmasia sisäänpääsyjä ja drinkkilippuja. Miia ei halunnut lähtee mukaan, joten me hypättiin Pauliinan kanssa kaksin kaksikerroksisen punaisen bussin kyytiin, joka oli täynnä ilosia ja tanssivia ihmisiä. Oli aivan mahtava kokemus, mutta en mä varmaan toista kertaa tollaseen silti lähtis ainakaan täällä. Ostettiin myös cd, jolla on kaikki eilisen illan valokuvat. Nyt ei ole enää tuhlausrahaa oikeestaan ollenkaan vaan kaikki täytyy käyttää ruokaan ja bensaan.

Erilainen letkajenkka
Kiersin eilen myös vaikka kuinka monta kauppaa etsien tonttulakkeja, mutta ne oli ainakin kolmesta paikasta loppuunmyyty! En voinu uskoo sitä todeksi ja kiersin vielä monta kauppaa, mutta ei saatu pikkujoulujamme. Hikihän siinä alko mullekkin tulemaan jo tässä lämmössä kun joutuu juokseen ympäri kaupunkia. Tänä aamuna tää kaupungilla juokseminen taas jatku kun mä koitin ladata saldooni. Menin respasta pyytämään lisää credittiä, mutta ne anto yleisissa puhelimissa toimivaa ja tajusin sen tietenkin liian myöhään. Jouduin sitten etsimään Global Gossipin toimipisteen, odottaan vartin että se aukeis ja selittään miksi mulla on vääränlaista puhelincredittiä. Onneks se nainen sielä pysty vaihtaan rahat mun kännykkään, vaikka se aika näreissään hostellille olikin, koska niitten olis täällä pitänyt pystyä antaan mulle oikeenlaista heti. No ehkä siinä oli draamaa kerrakseen tälle aamulle. Nää aamut ei ole mun juttu ollenkaan kun eilenkin aamulla makasin silmälasieni päällä ja sitten noustessani onnistuin käsivarrellani katkaseen sangat kahteen osaan. Siitä tuli sitten reissu woolworhsiin ostamaan pikaliimaa ja nyt on lasit niinku uudet taas. Ilman Pauskin silmiä mä en olisi varmaan koskaan löynny oikeenlaista pikaliimaa. On se hienoo, että täällä on ihmisiä mua auttamassa, koska yksin vois tulla pupu pöksyyn tälläsis tilanteis.
Nettiin pääseminen on edelleenki tosi hankalaa. Hostellin maksullinen netti ei toimi, mäkkärin ilmanen netti toimii nii hitaasti, että se on ihan turha ja oman nettitikun lataaminenkin tuntuu liian haastavalta. Varsinkin kun se tikku on autossa ja auto on kauempana ilmasessa parkissa. Ja hei, mulla ei ole hajuakaan mis mun kamera on, siel on kaikki mun vanhat kuvat... noh onneks ne on jo hennan koneellaki...

-Alisa